Ihan ensimmäisenä tokaisen, että kirjoitin aivan mielettömän pitkän merkinnän äsken. Mitä sitten tapahtui? Vähän ehkä tein jotain väärin ja niin ne kaikki sanat katosi jonnekin bittiavaruuteen. Hienoa. Todella hienoa. Eihän siinä mennytkään kuin 45 minuuttia hukkaan. Eikä tästä merkinnästä tule läheskään yhtä syvällistä ja pohtivaa, ellen saa jostain kerättyä energiaa ja intoa sanojeni uudelleen järjestämiseen. Ja se oli jo tähän mennessä vaikeaa.

*****

"Ketään ei voi tuntea kokonaan
Ketään ei voi viedä mukanaan

Lopulta olemme kuitenkin yksin"

Minä en usko horoskooppeihin. Ainakaan niihin, mitä löytyy lehdistä. Luen niitä silti, ne on aivan loistavaa viihdettä. Tämän päivän horoskooppi kyllä pisti hieman silmään. "Yllättävä ihminen vaikuttaa vahvasti päivääsi. Siinä ei ole mitään pahaa. Hänen vaikutuksestaan on sinulle hyötyä, jos vain osaat suhtautua oikein." Toinen horoskooppi sanoi näin: "Harmiton huulenheitto voi johtaa yllättävään tilanteeseen. Pidä varasi!" Ensimmäisenä ajattelin ystävääni, jonka täällä jossain vaiheessa ristin Pikkuveljeksi. Kuulostaa kyllä kovinkin irstaalta puhua hänestä pikkuveljenä, mutta olkoon. By the way, mikä päivän sana tuo "yllättävä" oikein on?!

Vietin tosiaan aamupäivän hänen kanssaan, kun leikin sossupummia ja kävin epätoivoisena pyörimässä Kelassa. Hän oli kyllä hyvä apu ja henkinen tuki, en olisi ehkä selvinnyt yksin. Lisäksi hän oli loistavaa seuraa. Nauroin vaikka kiukutti ja väsytti. Väsytti niin paljon, että annoin hänelle blogini osoitteen. Suorastaan tyrkytin sitä. Ja nyt mietin miten paljon uskallan täällä sanoa, kun tiedän hänen seuraavan tätä ahkerasti. Tein kyllä mielestäni selväksi, että täällä sanotut asiat myös jäävät tänne ja se, joka täällä kirjoittaa, en oikeasti ole minä. Ehkä hän ymmärtää.

Tänään olen tosiaan miettinyt häntä paljon. Pelottavaa, miten suuren osan ajatuskapasiteetistani hän on onnistunut viemään. Ja mitä olen ajatellut? En oikein tiedä. Olemme hyviä ystäviä, hän on yksi parhaimmista. Tulemme toimeen ihan mielettömän hyvin, hänen seurassaan osaan olla rento ja oma itseni. Pystyn puhumaan hänelle melkeinpä mistä vaan ja sanon asiat suoraan sen suuremmin miettimättä. Ja mikä parasta, minun ei tarvitse pelätä mitä hän ajattelee! Tänään tokaisinkin hänelle, että olisimme ihan täydellinen pari, mutta ei. Minä en halua sotkea tätä täydellistä ystävyyssuhdetta. Minä en kaipaa mitään ylimääräisiä tunnehässäköitä. Jos tästä jotain tulisikin, siitä olisi sen päätyttyä hyvin vaikea päästä takaisin tähän samaan pisteeseen. Ellei jopa mahdotonta.

"I wish I told you from the start
That this was never meant to last
We should've never gone this far"

Toisaalta voisin kuvitella seurustelevani hänen kanssaan. Mutta en vakavasti. En osaa nähdä meitä yhdessä vielä vuosien päästä. Enkä osaa ajatella sitä ns. normaalina suhteena. En pysty ajattelemaan häntä mitenkään romanttisessa mielessä. Tässä vaiheessa haluaisin suhteen, joka olisi pelkkää hauskanpitoa. Toki myös jossain määrin herkkää. Tahdon tuntea, että minusta välitetään, mutta en kaipaa mitään turhia "kauhea ikävä, tykkään susta ihan hirveästi <3"-lässyilyviestejä tai nysväämistä ja söpöjä rakkaudentunnustuksia. Juu ei. Pelkkä ajatuskin ahdistaa ja tekisi mieli juosta karkuun. Mitä minä sitten haluan? Seksisuhde kuulostaa jotenkin liian radikaalilta. Ei sekään ole hyvä. Sitä paitsi minä en halua jakaa. Sen pitäisi mennä periaatteella "minä saan tehdä mitä haluan, mutta sinun täytyy omistautua vain minulle". Olisiko se sitten reilua? Enpä usko. Tässä vaiheessa tuntuisi muutenkin epäreilulta häntä kohtaan yhtään minkäänlainen suhde. Hän olisi minulle vain laastari haavan päälle ja todennäköisesti hän unohtuisi nopeasti, jos joku potentiaalinen ehdokas osuisi kohdalle. Tuntuu itsekkäältä ja aivan hirveältä sanoa näin, mutta tältä minusta tuntuu. Minä en halua stressata, minä en halua ajatella. Minä tahdon pitää hauskaa. Minä tahdon elää.

"Juon kahvini miten sattuu
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Pidän miehistä, joilla on järkeä ja niistä, joita katsotaan kadulla

Osaan laulaa kuin enkeli ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa, mutta kotona en uskalla

Mitä tahansa minusta odotat, sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat, et taida saada kuitenkaan

Jos olisin tässä pidempään, saattaisin pitääkin sinusta
tai sitten kyllästyisin tutkivaan katseeseesi

Jos painaisit selkäni seinää vasten, voisin huokaista
tai kääntää nauraen kasvosi kauemmaksi

Mitä tahansa minusta odotat, sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat, et taida saada kuitenkaan

Sinä puhut paljon näin varhaiseksi aamuksi

Osaan kuunnella tarkasti, mutta muistini on kelvoton

Saatan soittaa huomenna
Kysyä: 'Haluaisitko nähdä?
Tahdotko suudella kaulaani porttikäytävässä?'

Tai sitten keitän muina naisina kahvia ja unohdan
Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana
Juon sen miten sattuu

Mitä tahansa minusta odotat, sitä en ole
Mitä tahansa minusta haluat, et taida saada kuitenkaan

Osaan laulaa kuin enkeli ja samalla en ollenkaan
Itken elokuvissa, mutta kotona en uskalla"

Scandinavian Music Group - Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana