Ensimmäistä kertaa kieltäydyin yövierailusta. En olisi halunnut ja luulen, että tulen vielä laittamaan hänelle viestiä, että tulkoon jos todella haluaa, mutta silti. Pystyin siihen ainakin tämän verran.

"Saanko tulla sun viereen yöksi?"
"Mun pitää herätä aikasin."
"Ai. No mutta.. Saanko silti tulla sun viereen?"
"Mä en jaksais taas tapella. Muistatko mitä kävi viimeks?"

Sanoi muistavansa, eikä hänkään tahtoisi riidellä. Tahtoisi vaan päästä viereeni. Ja lopulta käski unohtamaan koko jutun.

"Kyse ei oo siitä ettenkö mä haluais. Mä en vaan tiedä pystynkö mä.."

Niin. Mitä minun oikein pitäisi tehdä? Olen miettinyt tätä suhdetta koko päivän! Enkä nyt oikeasti osaa vastata kysymykseeni. En tiedä, haluanko enemmän erota vai jatkaa. En todellakaan tiedä.

It's a touch without feelings
It's a kiss without love
It's the faith that we're losin and the truth that we hide
It's a tear without cryin
It's a word with no sound
It's my heart full of sorrow and a lover left behind

It's a room full of silence
It's a day without light
Well, anger keeps risin, and theres nothing left to say
Put your face at the window
It's the world passing by
And the life that we shared and the love that belonged
Turned to pain along the way

Elänkö tosiaan mieluummin huonossa parisuhteessa kuin yksin? Jaksanko vielä yrittää pelastaa tätä vai kykenenkö luovuttamaan? En haluaisi lopettaa tätä vielä, mutta ehkä minunkin on jossain vaiheessa aika aikuistua. Olen yrittänyt päättää, etten jatka suhdetta enää jos emme pysty keskustelemaan ja sopimaan asioita kunnolla seuraavalla kerralla kun näemme. En kuitenkaan uskalla luvata tätä itselleni. Todennäköisesti se menee taas siihen, että joudun esittämään, että kaikki on hyvin. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuinka pitkään jaksan tällaista? Hajotan itseni taas, mutta en osaa taistella vastaankaan. Menetän aivan liikaa jos ero tulee vastaan.

Viime päivinä en ole edes ikävöinyt häntä kovinkaan paljoa. Viime yönä hieman, laitoin hänelle viestinkin, että on ikävä, mutta en sen enempää. Aamulla hän soitti kuuden aikoihin. Oli juuri käymässä nukkumaan, mutta oli kuulemma pakko soittaa, kun tuli ikävä. Kännissähän tuo taas oli. Että hyvää vappua. Lupasi soittaa tänään, jos ehtii tulla käymään.

Puhelun jälkeen tajusin, että unohdin sanoa perinteisesti tykkääväni hänestä. Meinasin lähettää viestin perään, mutta sitten aloin miettiä. Valehtelenko jos sanon niin? Tunteet alkavat hiipua, ellei tämä tilanne muutu.

Hän ei ehkä lääkkeidensä takia tunne mitään, mutta minä tunnen. Ja minä tarvitsen huomiota ja huolenpitoa. Sitä, että hän tulee yllättäen halaamaan. Tai sanoo välittävänsä. Sanoo, että hiukseni ovat tänään erityisen hienosti tai paitani on nätti. Niinkin yksinkertaisia asioita, jotka eivät kuulemma hänelle merkitse mitään eikä hänen tarvitse kuulla sellaista, mutta minun täytyy.

Vappuna hänen ystävänsä sanoi minulle mieleen painuneet sanat: "Oletpas sä nätti tänään." Tokaisin siihen vaan, että: "Hienoa, että mä kuulen tuollasta sulta enkä häneltä." Myöhemmin sama ihminen sanoi minua fiksuksi. Ja eräs random mies tokaisi minun olevan vetävän näköinen. Ja muutamat ystäväni mainitsivat myös ulkonäöstäni positiiviseen sävyyn. Loistavaa! Kuulen siis yhden illan aikana enemmän kehuja kuin häneltä kuukauteen! Tämä on niin väärin.

Olen kadottanut itseluottamukseni, itsekunnioitukseni, itsenäisyyteni, itseni.

Voinko puhua suoraan
vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä
Ja jos ihan totta puhutaan,
en jaksais puhuu ollenkaan
Mua etukäteen jo kaduttaa

En ole itkenyt tänään ollenkaan. Minusta ei tunnu oikeastaan miltään. En haikaile hänen peräänsä, hän ottaa yhteyttä kyllä sitten, kun on valmis keskustelemaan. Ja jos hän soittaa ja on aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, aion sanoa hänelle, ettei tämä voi jatkua näin. Asioista on keskusteltava järkevästi ja hieman aikuismaisemmin.

En oikeastaan tiedä onko tämä "tunteettomuus" hyvä vai huono asia. Kyllähän sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, kun näin hänet tänään bussissa ja Alkossakin, mutta halusin vaan tilanteesta nopeasti pois. Pelkäsin, ettei hän tahdo nähdä minua. Oli hän kuulemma huomannut minut ja yrittänyt moikatakin, mutta minä ehdin jo kääntyä pois. Eikä minulla oikeastaan ole edes ikävä. Ei tee mieli soittaa tai laittaa viestiä. Saa nähdä mitä käy, kun saan alkoholia vereen.

Mutta nyt tahdon vain nauttia tästä illasta. Odottelen, että ystäväni tulee töistä ja pääsisimme aloittelemaan iltaa yhdessä. Itse voisin pian korkata jo ensimmäisen pullon, ettei kovin myöhäksi mene. Hänellä kun on kuitenkin hiukan (ja kun sanon hiukan, tarkoitan aika paljon) huonompi viinapää kuin minulla. Koko päivä onkin mennyt valmistautumiseen ja nytkin istun papiljotit päässä ja odottelen kiharoiden valmistumista. Ja onnistuin jopa kuivattamaan aamulla pestyt vaatteet illaksi! Voisin lähtiessä sujauttaa korkokengät jalkaan ja näyttää tänään hyvältä. Ihan vain omaksi ilokseni.

Hyvää vappua rakkaat lukijani. Toivottavasti teillä on yhtä hyvä olo kuin minulla nyt. Tämä on nimittäin jotain aika ihanaa. ^_^

Sua odotan koko yön
Nään painajaista ihanaa
Sua haluan, teet miehen työn,
mut onks sun pakko satuttaa

Kuinka saan sut ymmärtämään,
tää on, hei, väärää kemiaa
Mun satumaan veit hämärään
Vain toivonsäde lankeaa

Kanssas en ehjää päivää nää
Sydän vain mustelmille jää
Viha ja rakkaus vastakkain
näin iskee

Olisit joskus niin kuin muut
Vähän ees lämpöö, kun sä tuut
Hyvän ja pahan sulta sain
sen tuntee

Näin leikkien mun tunteillain
me tuhon tietä kuljetaan
Mun unelmain ei toteudu
Sen jos mä tiedän mihin meen

Mä tulla voin, jos pidät kii
Mä sulta outoo virtaa saan
Vaik kapinoin, mä susta niin
en vielä suostu luopumaan

Kanssas en ehjää päivää nää
Sydän vain mustelmille jää
Viha ja rakkaus vastakkain
Näin iskee

Olisit joskus niin kuin muut
Vähän ees lämpöö, kun sä tuut
Hyvän ja pahan sulta sain
sen tuntee

Nylon Beat - Viha ja Rakkaus

Tuntuupa naurettavalta iskeä tänne Nylon Beatin lyriikoita. Vaan minkäs sille voi, jos ne sattuu osumaan kohdalleen. Kuten Sadie edelliseen merkintään oli kommentoinut; fiksuinta on nyt vaan yrittää olla ajattelematta. Asia ei muutu miksikään hermoilemalla ja ahdistumalla, päinvastoin. Mies ottakoon yhteyttä, kun tuntee olevansa siihen valmis. Minä yritän nyt vaan pitää huolta itsestäni ja pysyä kasassa.

Huomista iltaa odotellessa. Silloin ehkä onnistun unohtamaan turhat murheet ja hengähtämään hetken.

En tajua, miksi annan tämän tapahtua aina uudestaan. Well actually...

"Love is giving someone
the ability to hurt you,
but trusting them not to."

Exactly.

 

Olipa muuten mukavaa huomata, että kyllä täällä vielä näköjään joku käy lukemassa, vaikka en ole viime aikoina jaksanut tai kyennyt päivittelemään. Kiitän.

En voi uskoa tätä. Ei tämä voi olla vielä tässä.

Otettiin hetki sitten pahemmin yhteen kuin ennen. Taisin muutaman kerran huutaa hänelle, että: "Nyt helvettiin täältä!" Ei. Ei näin!

Juoksin rappukäytävään hänen peräänsä. Ei se auttanut mitään. Tekisi edelleen mieli juosta hänen luokseen. Edes verta vuotava sääreni ei lohduta nyt. Ei näin.. Ei!

Ei tämä voi loppua tällä tavalla. Ei nyt. Ei vielä. Tiedän, että hajoan miljoonaksi palaksi, jos tämä on nyt ohi. Enkä usko, että minua saa kasattua kokoon. Ei taas. Ei enää.

If this is over, then everything's over.

Tai vaihtoehtoisesti tämä itsekeskeinen ja huomionhakuinen kakara tarvitsee kaiken mahdollisen avun.

Ei helvetti. Feral, mokasit taas. Tappaisit jo itsesi, pentu.

TAAS.