Rakastan terveyskeskuksen päivystyksessä odottamista. (Kuuletteko kenties lievää sarkasmia..?) Menin tänään suoraan koulusta yhden aikaan sinne ilmoittautumaan. "Noin kaksi tuntia on ainakin aikaa ennen kuin pääset", oli vastaus kun kysyin kuinka pitkään suunnilleen joudun odottamaan. Menin istumaan kirjastoon ja palasin myöhemmin takaisin. "Ainakin pari tuntia vielä." Jaahas. Seuraavaksi serkun luokse kahville ja syömään. Tiedän olevani ihana. Neljän aikaan paluu takaisin päivystykseen ja taas kerran vastaus kysymykseen: "Suunnilleen tunti tai kaksi." Hienoa, oikein mahtavaa! Tunnin verran istuin mukavan pehmeällä tuolilla (ja se muuten oikeasti oli pehmeä!) ja lueskelin serkultani lainaamaani kirjaa. Sitten pääsin vihdoin lääkärille, joka parissa minuutissa tarkasti silmät, korvat ja kurkun ja työnsi silmätippareseptin käteen. Kehtasipa vielä kuittailla tupakoinnistani. Kiitos, arvostan.

Loppupäivä meni onneksi varsin mallikkaasti. On oikeastaan aika superhyvä fiilis. Olin jälleen leikisti töissä siellä nuorisokahvilassa. Oli jopa bändi-ilta ja porukkaakin kävi. Lisäksi näin erästä kaveriani, jonka olen viimeksi nähnyt kai noin pari vuotta sitten. Eipähän tuo poika ole miksikään muuttunut, ehkä miehistynyt vähän. Hänen kanssaan jatkettiin vielä illan päätteeksi ABC:lle pelaamaan rahapelejä ja syömään juustohampurilaista ja ranskalaisia. Sinne menikin sitten viimeiset rahat. Saan minä huomenna vielä bingon yhteydessä ostettua limun, kun tilillä taitaa muutama euro vielä olla. Yeah! Onneksi minulla on mummi, joka hieman tahtoo sponsoroida lomamatkaani.

Sunnuntaina tosiaan siirryn kohti Etelä-Suomea. Käyn entisen työkaverini kanssa vanhassa työpaikassamme moikkaamassa tuttuja. Onkin jo aika kova ikävä niitä muksuja. Juu, olimme tosiaan iltapäiväkerhossa töissä. Pitäisi vielä entistä kämppistäkin nähdä ja mahdollisesti isovanhempia. Ihan vakavasti harkitsen, pitäisikö minun kysyä herra Ensimmäiseltä haluaisiko hän lähteä vaikka kahville alkuviikosta, mutta... Enpä tiedä. Ehkä pääni on tällä hetkellä tarpeeksi sekaisin ilman häntäkin. Anyway, keskiviikkona sitten paluu takaisin kotiin päin, joten todennäköisesti silloin sitten ehkä tulee raportoitua reissusta. Tai torstaina. Sitten kun jaksaa ja kun on jälleen jotain kerrottavaa.

Kovasti nyt yritän taas päästä Fantista eroon. En tarkoita, että ihan lopullisesti, mutta toisaalta... Hänen juttunsa etenee käsitykseni mukaan oikein mukavasti. Hienoa hänelle. Minä kaipaan silti edelleen unikaveria ja hän sattui tällä hetkellä olemaan ainut potentiaalinen vaihtoehto. Se menikin sitten siinä ja nyt taas ahdistaa. Melkeinpä ärsyttää, kun on näin riippuvainen ihmisistä. Eikä oikeastaan edes yleisesti ihmisistä vaan lähinnä miehistä. Koko ajan pitäisi olla joku miespuolinen henkilö, johon voisin turvautua ja jolta saisin halutessani huomiota. Olen kyllä järkeillyt, että tämä johtuu siitä ettei minulla koskaan ole ollut kunnon isää elämässäni, mutta silti. Kovin turhauttavaa. Otan oikein mielelläni vastaan vinkkejä aiheesta"kuinka päästä eroon miesriippuvuudesta".

Nyt tuntuu vähän siltä, että unohdin jotain. Hmmh. Olkoon. Mutta voin lopuksi vielä kertoa, että tuota edellistä kappaletta kirjoittaessani aivastin noin kymmenen kertaa. Ja nenäni on kipeä, koska käytin niistämiseen huonoa, aivan järjettömän karheaa paperia. Ja silmä on sen verran kipeä, että se ehkä räjähtää kohta. Siltä ainakin tuntuu. Kuulostaa kovin ihanalta, tiedän. Kaikesta huolimatta tämä oli loppujen lopuksi hurjan hyvä päivä. Menen nukkumaan, enkä uhraa enää yhtään typerää ja angstista ajatusta Fanttiin tai muihinkaan miehiin.

Minä olen tällä hetkellä onnellinen. Piste.