Päätin jo etukäteen, että huomisesta tulee hyvä päivä. Onneksi erittäin hyvä ystäväni ja onneksi myös naapurini auttaa minua toteuttamaan suunnitelmani. Lisäksi sossu halusi myös kantaa kortensa kekoon ja kuun alussa lähettämäni toimeentulotukihakemus oli vihdoin käsitelty. Rahaa oli ilmestynyt mukavasti tilille ja sen kunniaksi päätinkin pitää huomenna kunnon shoppailupäivän. Ja todellakin pistän vaatekaappini uusiksi aina alusvaatteista lähtien. Tunnen suurta tarvetta saada uudistua ja siksi pidänkin vielä yhden päivän omaa lomaa. Tarvitsen nyt jotain muuta ajateltavaa, kuin koulu ja lähinnä siitä johtuva stressi.

Ehkä tämä johtuu viimeöisestä keskustelusta Pikkuveljen kanssa. Puhuimme paljon, ihan järjettömän paljon, kaikesta mahdollisesta. Miesten ja naisten välisistä eroista, seksistä ja ihan elämästä yleensä. En edes ymmärrä miten jonkun kanssa voi olla noin helppoa puhua. Varsinkin kun se joku on mies! Ja miten upea olikaan se tunne, kun toinen ymmärsi ihan täysin mitä tarkoitin, vaikka tapanani on usein selittää asiat niin monimutkaisesti kuin suinkin on mahdollista.

Keskustelun aikana tajusin myös erään erittäin tärkeän asian. Nyt todellakin ymmärrän, miksi Fantti vaikutti minuun niin kovin vahvasti. Hän muistutti lähes täysin sekä luonteeltaan, eleiltään että melkein jopa ulkonäöltäänkin ensirakkauttani. Tämä olikin se ratkaiseva pointti. Juuri kun oletin päässeeni tai vähintäänkin olevani juuri pääsemässä yli edellisestä tuli Fantti,  joka oikeastaan täytti herra Ensimmäisen paikan. Ehkä sen takia häneen olikin niin helppoa ihastua, vaikka ei hän todellakaan mikään laastari ollut. (Päinvastoin! Minusta tuntuu, että minä olin tässä tilanteessa se laastari. Ei siitä sen enempää.) Ja kun Fantin kanssa kävi huonosti tuntui, kuin tämä Ensimmäinen olisi jättänyt minut uudelleen. Tunsin sitä samaa tuskaa ja kärsimystä kuin yli puoli vuotta sitten. Ja ihan vaan siksi, koska Fantti oli melkein ensirakkauteni kopio. Nytpähän tiedän minkälaiset miehet minuun vetoavat eniten.

Tänään olen muutaman kerran vajonnut jälleen muistoihin, kuten äskeisestä voi jo päätellä, mutta ilmeisesti tuo Pikkuveljen kanssa käyty useamman tunnin juttutuokio piristi sen verran, etten ole hetkeä pidempään surkutellut. Ja tuo tilin saldo piristi kyllä vielä entistä enemmän.

Voi kun Suomessakin saisi kaupoista sellaisia isoja paperikasseja eikä mitään tylsiä valkoisia muovipusseja. Se jos mikä kruunaisi kunnon shoppailupäivän! Hmm... Olenkohan katsonut liian paljon Sinkkuelämää-sarjaa..?