En ole itkenyt tänään ollenkaan. Minusta ei tunnu oikeastaan miltään. En haikaile hänen peräänsä, hän ottaa yhteyttä kyllä sitten, kun on valmis keskustelemaan. Ja jos hän soittaa ja on aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, aion sanoa hänelle, ettei tämä voi jatkua näin. Asioista on keskusteltava järkevästi ja hieman aikuismaisemmin.

En oikeastaan tiedä onko tämä "tunteettomuus" hyvä vai huono asia. Kyllähän sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, kun näin hänet tänään bussissa ja Alkossakin, mutta halusin vaan tilanteesta nopeasti pois. Pelkäsin, ettei hän tahdo nähdä minua. Oli hän kuulemma huomannut minut ja yrittänyt moikatakin, mutta minä ehdin jo kääntyä pois. Eikä minulla oikeastaan ole edes ikävä. Ei tee mieli soittaa tai laittaa viestiä. Saa nähdä mitä käy, kun saan alkoholia vereen.

Mutta nyt tahdon vain nauttia tästä illasta. Odottelen, että ystäväni tulee töistä ja pääsisimme aloittelemaan iltaa yhdessä. Itse voisin pian korkata jo ensimmäisen pullon, ettei kovin myöhäksi mene. Hänellä kun on kuitenkin hiukan (ja kun sanon hiukan, tarkoitan aika paljon) huonompi viinapää kuin minulla. Koko päivä onkin mennyt valmistautumiseen ja nytkin istun papiljotit päässä ja odottelen kiharoiden valmistumista. Ja onnistuin jopa kuivattamaan aamulla pestyt vaatteet illaksi! Voisin lähtiessä sujauttaa korkokengät jalkaan ja näyttää tänään hyvältä. Ihan vain omaksi ilokseni.

Hyvää vappua rakkaat lukijani. Toivottavasti teillä on yhtä hyvä olo kuin minulla nyt. Tämä on nimittäin jotain aika ihanaa. ^_^