Ei oikein tuo välttely-yritys ihan toiminut taaskaan. Hmmh. Enhän minä varsinaisesti yritä vältellä. Ehkä vaan ottaa vähän välimatkaa. Tekee kaikille osapuolille hyvää. Mutta, kappas kummaa kuinkas taas kävikään.

Lähde kahville? Ai kaljalleko mieluummin? No mennään! Mitäs nyt? Ai asuntolalle katsomaan leffaa? Mikäs siinä. Sano sitten, kun haluat häätää minut täältä. Ai tännekö yöksi? Kai minä sitten jään. Kerro, kun haluat ruveta nukkumaan, niin siirryn tuohon toiseen sänkyyn. Ai en sitten siirrykään? No eipähän siinä.

Sellainen oli aika pitkälti eilinen ilta. En valita, oli kivaa. Hurjan paljon sain huomiota ja halauksia asuntolalaisilta. Nauroin. Enkä jälleen kerran yöllä oikein saanut unta, kun sänky oli ehkä hieman ahdas kahdelle. Voin kyllä kertoa, että Fantti alkaa pikkuhiljaa oppia miten tuo nukkuminen tapahtuu minun kanssani. Tällä kertaa hän ei yrittänyt kuristaa minua, ei hakannut, eikä edes kuorsannut paljoa. Yeah! Sääli, että oppi on mennyt perille vasta tarinan loppumetreillä. Olen joka tapauksessa nyt tyytyväinen. Jostain syystä nyt tuntuu siltä, että tähän on hyvä lopettaa. En uskalla sanoa, ettei enää ikinä, mutta sanon, etten minä ainakaan yritä enää mitään. En tunge enää hänen seuraansa samalla tavalla kuin ennen, vaan annan itselleni mahdollisuuden jatkaa eteenpäin. Nyt on sellainen tunne mahanpohjassa, että tällä kertaa ehkä kykenen siihen. Asioita tapahtuu, jos on tapahtuakseen, mutta en enää halua (ja hei, ihan oikeasti, en halua) roikkua hänessä enää. Nyt jopa tuntuu siltä, että ehkä me voimmekin olla pelkkiä kavereita. Minä pystyn siihen, minä osaan.

Aion pistää elämäni remonttiin muutenkin. Ja kotinikin! Tosin hyvin pienimuotoisesti tuon jälkimmäisen ja aikaa siinä menee minun laiskuuteni tuntien paljon, mutta silti. Keksin tänään opinnäytetyöhöni vihdoinkin lopullisen aiheen ja sain työssäoppimisasioitakin hoidettua. Huomenna hieman lusmuilen koulusta, koska en halua sairastua enää tämän enempää ja huomenna pitäisi tosiaan olla koko päivä ulkona. Mutta aion käyttää sen ajan hyvään tarkoitukseen, ihan varmasti! Yritän kovasti saada kouluhommia tehtyä. Ja voisin ehkä yrittää siivotakin. Tänään aion vielä kunnostaa vanhan muistitauluni. Ostin kivaa metallinhohtoista punaista lahjapaperia pohjaksi ja puiset reunat maalaan tummanpunaiseksi. Sounds lovely? I know!

Tästä se jälleen kerran alkaa: uusi elämä. And nothing can stop me! ^__^