Jos olen "normaali" itseni, vaikutan yleensä ylipirteältä ja lapselliselta. Häslään ympäriinsä, heilun ja hypin. Nauran tai pikemminkin hihitän hysteerisesti. Näytän siltä kuin olisin juonut pannullisen kahvia puolessa tunnissa. "Hei, olen Feral, henkisesti noin 13 vuotta. Ai, sinä olet 25? No ei se mitään, hyvin me sovitaan yhteen!" Yleensä näinä hyvinä hetkinä olen niin rasittava, ettei minua kestä kukaan. Varsinkaan ihmiset, jotka sattuvat sillä hetkellä olemaan vähänkään väsyneitä, stressaantuneita tai muuten vaan vähän huonomilla fiiliksillä liikenteessä.

Huonoina päivinä istun hiljaa enkä jaksa välittää yhtään mistään. Hymähtelen vaan, jos joku kysyy minulta jotain. Saako minusta silloinkaan kovin hyvän kuvan? Ehei. Toisin sanoen elän ääripäästä toiseen. Joko olen liian iloinen tai liian surullinen. Miksi en koskaan ole jotain sopivaa ja täydellistä?

Voin kertoa, että ensivaikutelma saattaa pettää. Osaan minä olla herkkäkin. Osaan käyttäytyä hyvin ja omaan kyllä tilannetajua. Aina välillä. Mutta vain hyvin harvat ihmiset pääsevät näkemään sen kaiken, koska yleensä uskotaan siihen ensivaikutelmaan eikä anneta edes tilaisuutta todistaa, että ulkokuori voi pettää.

Olen useasti ihastunut hieman herkiltä vaikuttaviin poikiin. Tai miehiin, miten sen nyt ottaa. Runoilijoihin. Tunteellisiinkin ehkä jopa? Sellaisiin, jotka eivät välttämättä ole yhtä täynnä energiaa kuin minä aina välillä, tai jotka eivät ainakaan näytä sitä samalla tavalla. Ja nämä miehet ovat sellaisia, joiden kanssa voisin kuvitella vain istuvani kynttilän valossa juomassa teetä ja puhumassa syvällisiä ja elämääkin suurempia asioita. Ihan vain olla. Hymyillä ja kuvitella, että maailma ei loppujen lopuksi olekaan niin kauhea paikka.

Minä vain olen ihminen, johon täytyy tutustua kunnolla, että minua voi ymmärtää. Tajuan toki sen, ettei tämä ylienerginen tai superahdistunut puoleni välttämättä houkuttele ja innosta, mutta on minussa muutakin. Minä olen niin paljon enemmän, kuin ihmiset aluksi näkevät. Ainakin tahdon uskoa olevani.

Voisiko joku tutustua minuun kunnolla ja kertoa, että sisimmässäni olen jotain paljon parempaa, kuin mitä ulos päin näytän?

"Sinun kanssasi on turha ajatella muita
Sinä suojelet, ei meitä kukaan voita
Ja sinä suutelet, vaikka oon tehnyt väärin
Sinun kanssasi en ole milloinkaan yksin

Minä tarvitsen sinut nostamaan mut pintaan,
kun paine pohjassa taas alkaa rutistaa rintaa
Sinun kanssasi on minun maailmani valmis
Tartu tiukemmin"