Eilen oli mukava ilta. Tuhlasin viimeiset rahani ja lainasin Pikkuveljeltä vielä lisääkin, mutta ei se mitään. Pääasia, että nautin taas elämästä. Vähän tuntuu siltä, että tällä viikolla on tullut nautittua vähän liikaakin. Itse asiassa joka päivä, maanantaita lukuunottamatta. Tosin torstaina join vain pari lasillista viiniä, mutta kuitenkin. Taidan maistella alkoholia seuraavan kerran vasta jouluna ja silloinkin vaan ehkä pari lasillista jotain hyvää valkkaria.

Nyt tiedän tästä eräästä miehestä hieman enemmän. Ja ahdistaa, kun en uskalla puhua täällä hänestä. Olisi niin paljon kerrottavaa, hyvin pieniä ja mitättömiä juttuja ja todennäköisesti minun pienen pääni aiheuttamia kuvitelmia ja toiveajattelua vain, mutta silti. Pikkuveli tietää nyt, ketä tarkoitan. Oli ehkä pakko pienessä söpössä hiprakassa paljastaa se hänelle eilen. Onneksi hän osaa pitää suunsa kiinni.

"Uskaltaako sua lisätä Facebookissa kaveriksi?" "Uskaltaa, uskaltaa. Helposti." Ja niin minä tein ja ja ja. Mikäli eräs ystäväni lukee tätä, niin hän ehkä osaa stalkata ja arvata, että kenestä puhun. Tuskin häntä kuitenkaan kiinnostaa niin paljoa. I hope...

Nyt vaan hihittelen ahdistuneesti. Onpa typerä olo. Eiköhän tuokin taas pian unohdu. Tokaisin eilen parillekin kaverille, että minulla taitaa taas olla se vaihe päällä, kun katson lähes kaikkia "sillä silmällä".  Eikä mene pitkään, kun unohdan entisen ja siirryn seuraavaan. Eh... Ei kai se väärin ole. Entinen Feral vain palasi takaisin. Osaapas olla onnellinen olo lievästä koomasta huolimatta. ^__^'

Muoks 16.43 // Unohdin muuten mainita, että oli kovin hämäävää eilen, kun rupattelin puolisen tuntia opiston linjaa ajavan bussikuskin kanssa. Hän siis sattui olemaan siellä samassa baarissa ja tuli sitten puhumaan minulle, kun oli tunnistanut minut. En oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. "Sä oot opistolta." "*O___O* Miks sä oot noin tutun näkönen?" "Mä ajan sitä linjaa." "Aivan!" Nauroin. Harvemmin tulee juteltua bussikuskien kanssa baarissa, mutta nyt kävi näin.