Kolme yötä jouluun! En millään jaksaisi odottaa. Oikeastaan minun jouluni alkaa jo keskiviikkoiltana, kun pääsen mummolaan syömään ja rentoutumaan. Lupaan itselleni, etten jouluna stressaa yhtään mistään. Aion pari päivää vaan olla ja levätä, syödä ja levätä vähän lisää. Ja sitten taas syödä. Sounds like a plan! A very great plan, I think!

Olen ylpeä itsestäni. Joulusiivous alkaa olla loppusuoralla. Pitäisi jaksaa viedä roskat, tiskata muutama astia ja vähän järjestellä vielä paikkoja, mutta sitten olenkin saanut asuntoni siistiksi. Aivan järjetöntä. Enpä uskonut, että tässäkin kämpässä mahtuu joskus kävelemään ilman, että pitäisi varoa mihin astuu. Tai että astioita olisi valmiiksi puhtaina kaapissa ilman, että pitää kesken ruoanlaiton alkaa tiskata mukia ja lautasta.

Enpä olisi vielä jokin aika sitten uskonut sanovani näin, mutta minä olen onnellinen yksin. Ainakin tällä hetkellä. Nyt minulla on samanlainen olo kuin silloin, kun muutin tähän asuntoon. Istuin illalla teemuki kädessä sohvan nurkassa ja katselin telkkaria kynttilöiden valossa. Enkä vaan voinut lopettaa hymyilemistä. Onpa ihanan rauhallista. Ei ketään häsläämässä ympärillä tai vaatimassa jotain. Minä ihan itse, minä yksin. Oi onnea.

Oma koti kullan kallis. Ja oma rauha. Ja ihan vaan minä. ♥