Tunsin itseni tänään pieneksi 7-vuotiaaksi, joka on ensimmäistä päivää koulussa. Sellaiseksi, joka ei oikein tiedä mistään mitään ja joka pelkää, että hänet huomataan. Mieleni teki kirjoittaa lappu ja liimata se otsaani. "Antakaa minun eristäytyä!" Tavallaan halusin olla yksin, toisaalta mieleni teki hurjan paljon puhua uusille ihmisille. Kysyä kaikenlaista ja ottaa selvää mihin tulen kuulumaan. Onneksi minun ei tarvinnut tehdä aloitetta. En olisi uskaltanut. Ensimmäinen kontakti vieraaseen otukseen tapahtui ruokatunnilla. Istuin pöydässäni yksin, kun eräs "nollakasi" (= -08 vuonna opiskelunsa aloittanut) istui vastapäätäni olevalle paikalle. Hieman omalaatuinen tyttö, mutta pidän siitä. "Sano ajoissa jos meinaan istua mielikuvitusystävän päälle." "Ei kun se istuu tuossa vieressä." Tällaista meidän opistolla. Mutta tykkään siitä. ^^

Seuraava kontakti tapahtui tupakkapaikalla, kun uudet pelottavat ihmiset istuivat ympärilläni. Paikalla oli nollakaseja sekä muutama uusi nollaysi. (Ja nyt mietin, mitä seuraavan vuoden opiskelijat ovat. Kymppejä?) Eräs tyttö sitten kysyi heiltä keitä he olivat ja esitteli vanhoja oppilaita heille. Pienen hiljaisuuden jälkeen hän kysyi minulta, kuka minä olen ja olenko myös uusi nollaysi. "Ei, kun mä oon nollakutonen. .__." "O____O" Ja siitä se sitten lähti. Loppupäivän aikana opin jopa puhumaan. Ehkä minä en kuolekaan sinne. Ainakaan ihan vielä.

Niin, minä tuskailen myös opiskelijabudjettini kanssa. Olen tässä kivasti onnistunut päivän aikana käyttämään viikon rahat. Ainakin melkein. Mutta ostin kyllä pelkkiä tarpeellisia juttuja, siitä olen ylpeä. Nyt mietin kovasti pitäisikö minun ottaa opintolaina. En sitä kyllä haluaisi, mutta ei tällä "noin 200e / kk"-tilillä oikein pitkälle pötkitä. Lisäksi tänään tuli Cosmopolitanin mainos ja voi että kun minä haluaisin tilata sen lehden! Eikä se olisi edes kovin kallis. Okei, tälle budjetille liikaa, mutta jos sen lainan ottaisin niin... Pakko minun on se kuitenkin jossain vaiheessa ottaa. Ei tästä muuten tule yhtään mitään.

Ja minä haluan oman kahvinkeittimen. Pikkuveli lupasi lahjoittaa minulle omansa, kun sillä on kaksi. Voisitko jo tuoda sen minulle! Ja minä kun luulin, etten ole riippuvainen kahvista...