"Ei kummankaan elämään toinen voi puuttua mitenkään
Jos se on päivänselvää, miks susta unia vielä nään

Miksi mä niitä nään
Sä tuut niihin hymyilemään
Nukkuvaa peittelemään
Miksi mä niitä nään"

"All these memories
They come back when I'm asleep
You've taken my dreams"

Näin hänestä taas unta viime yönä. Se tuntui niin todelliselta ja toisaalta hyvinkin epärealistiselta. Ahdistavaa. Olen miettinyt unta koko päivän, en vaan osaa olla ajattelematta. Iltaa kohden olo on pahentunut entisestään. Eron jälkeen olen nähnyt hänestä unta muistaakseni kolmesti. Turhauttavaa, kun omia uniaan ei pysty säätelemään ja päättämään mistä näkee unta ja mistä ei. Tahtoisin vaan unohtaa kaiken, mutta silti alitajunta työntää häntä koko ajan mieleen. Erosta on jo kohta puoli vuotta ja silti ajattelen häntä edelleen joka päivä.

Ystäväni kertoi kuulleensa jostain, että suhteesta yli pääseminen kestää tuplasti sen mitä suhde. Toisin sanoen ensi huhtikuussa olen toivottavasti päässyt elämässä eteenpäin. Vaatiiko se tosiaan niin paljon? Eikö ole mitään poppakonsteja sydänsuruihin? Jälleen kerran mietin helpottaisiko jos löytäisin jonkun uuden? Mahdollisesti. Kaipaan niitä hetkiä, kun olin onnellinen. Kun oli joku, joka lohdutti ja halasi kun tuntui, että seinät kaatuvat päälle. Kun joku halasi ja suukotti ja kertoi rakastavansa minua, vaikka olen rikki ja vikoja täynnä. Ja se joku yritti korjata minua, mutta lopulta onnistui vain rikkomaan entistä enemmän. Ymmärrän häntä kyllä. Hän ei halunnut rikkoa itseään...

Voisiko joku vain tulla ja näyttää, että minuakin voi rakastaa, vaikka en itse siihen uskokaan?

"I just hope you hear my silent scream"