Oli muuten harvinaisen ärsyttävä herätys tänään. En viime yönä saanut oikein unta, menin sänkyyn vasta puoli neljän aikaan ja pyörin siellä pari tuntia, kun uni ei tullut. Olin ilmeisesti herätyskellon soidessa kohtalaisen sikeässä unessa, koska en siihen herännyt. Onneksi säpsähdin hereille ajoissa, että ehdin juuri ja juuri laittaa hieman ripsiväriä ja harjata hampaat ennen kuin piti jo juosta bussiin. Vihaan kiireisiä aamuja.

Mutta pelkoni ei käynytkään toteen. Siellä keskustelussa oli kaksi ihmistä, hoitaja ja joku muu ammattilainen, joille sain kertoa ihan kaiken mahdollisen. Tein myös jonkun testin, jonka olen kyllä netissäkin joskus tehnyt, ja he totesivat, että kyllä minulla masennusta on. Nyt voin huokaista helpotuksesta, kun ammattilaisetkin ovat tuon sanoneet. En siis vain kuvittele kaikkea pienessä päässäni. Neljä Opamoxia sain mukaani ja ohjeet, että puolikas tai kokonainen nappi naamaan jos ahdistaa. Great. Maanantaille varattiin aika lääkärille ja hän määrää sitten sairaslomaa ja lääkityksen, mikäli näkee sen tarpeelliseksi.

Tänään pitäisi ennen mökille lähtöä käydä vielä työssäoppimispaikassa ilmoittamassa, etten tee näyttöä ensi viikolla vaikka niin oli tarkoitus. Ehkä he ymmärtävät.

"I know there's a reason you're forcing a smile
You hide what you're feeling and you have for a while
I can tell that you're falling
And you feel that you can't go on
But a new day is calling
And you'll see that the feeling is gone"