"Rest your head
You worry too much
It's going to be alright
When times get rough
You can fall back on us
Don't give up
Please don't give up"

Alkuilta baarissa. Huoli siitä, mistä saisi rahaa. Lopulta saankin kerättyä kasaan pari seteliä ja ilta ilman ongelmia voi jatkua. Päätämme poistua baarista, alkoholin vaikutuksen voi hienosti jo huomata. Feral avautuu Pikkuveljelle ja kertoo taas ongelmistaan, näyttää jalkaansa ja hymyilee. Hei nainen, kerjäätkö sinä huomiota vai mikä mahtaa olla ongelmasi? Ei normaalit ihmiset tekisi noin. Ehkä olen vain kyllästynyt piilottelemaan pahaa oloani. Ehkä olen ylpeä tekemisistäni. En ymmärrä missä vaiheessa iltaa alkoi taas ahdistaa. Ja miksi. En oikeastaan edes tiedä ahdistiko minua. Itkin ja halusin kotiin. Lopulta onneksi pääsinkin, kiitos siitä. Ja kiitos eräälle ihanalle ystävälle, joka jäi vielä viereeni hetkeksi. Nukahdin hymyillen.

Kai minun on myönnettävä, että parin ihmisen sanat jäivät kaikumaan korviini. En minä halua aiheuttaa kenellekään huolta. Varsinkaan nyt, kun olen löytänyt oman tapani auttaa itseäni. Tiedän, että teistä se on väärin, mutta antakaa minun silti tehdä niin. Toivon myös, ettette nyt ala joka päivä soitella ja kysyä olenko kunnossa. Se ei ainakaan auta yhtään. En halua tehdä tästä isoa numeroa. Kai. Toisaalta olen niin huomionkipeä, että kai tämä on jollain tasolla juuri sitä "Feralilla on paska olo, auttakaa sitä, se ei tykkää olla yksin"-angstausta. Säälittävää, tiedän.

"I wish to stay and sleep today"

Nyt tahdon taas vaan olla yksin. Nyt tuntuu siltä, että minun on hyvä olla yksin. En halua puhua kenenkään kanssa, enkä nähdä ketään. Jos joku soittaisi minulle nyt, en vastaisi. Tahtoisin jälleen keskeyttää opiskeluni. Tai lopettaa. Energiani ei tunnu riittävän mihinkään ja huomisen työpäivän ajattelu ahdistaa. Tekisi mieli soittaa opettajalleni ja kertoa hänelle kaikki. Mutta en taida uskaltaa. Hän sanoisi taa vain: "Kyllä se siitä, tsemppaa nyt kunnolla ja elä päivä kerrallaan."

Älkää kertoko minulle mitä minun pitäisi tehdä! Luuletteko etten ole yrittänyt? Enää en ota vastaan neuvoja ja ohjeita. En jaksa kuunnella niitä enää. Nyt tahdon vain pois.

"'Got to walk out of here
I can't take anymore
Going to stand on that bridge
Keep my eyes down below
Whatever may come
and whatever may go
That river's flowing
That river's flowing"

Kai minä silti joudun ajatuksistani huolimatta jatkamaan vielä ainakin hetken aikaa eteenpäin.