Is it?

Kävin tänään poikien kanssa paistamassa makkaraa metsässä. Tai no laavulla, mutta kuitenkin. Keskellä metsää se oli silti. Voin kertoa, että oli hauskaa. Pojilla oli tyhmiä juttuja ja minä nauroin hyvin paljon. Ja poltin kieleni kuumaan makkaraan. Tai lähinnä juustoon, jota siinä makkarassa oli. Lisäksi join puoli litraa energiajuomaa. Tultiin takaisin sivistyksen pariin (= kaupunkiin) ja heiluin edelleen poikaporukan mukana. Join pari kupillista kahvia, kuuntelin paljon Cascadaa ja pelasin Mahjongia. Nauroin lisää. Leijonakin ilmestyi paikalle. Juttelin jonkun verran hänen kanssaan, hyvin vähän, mutta jonkun verran kuitenkin. Kävin hänen kanssaan kahdestaan tupakalla pari kertaa. Nothing happened. Mutta olin aivan järjettömän iloinen ja energinen ja hän käski hymyillen minua rauhoittumaan. Hymyilin takaisin ja olin vielä iloisempi. Leijona lähti kotiin ja loppuillan tuhlasimme James Bondin seikkailuja katsellen ja tissejä ja englantilaisia miehiä bongaillen. Ja minä sain kivan hartiahieronnan. Ja autokyydin kotiin vielä kaupan päälle.

Kaiken kaikkiaan oli siis aika kiva ilta. Mutta heti kun pääsen kotiin, alan taas miettiä liikaa asioita. Nyt minä taas haluaisin todistaa itselleni olevani elossa, ainakin toistaiseksi. Pelottavaa, tiedän. En edes ymmärrä miksi teen sitä, vaikka minulla ei oikeastaan ole edes paha olo. Toisaalta nyt tuntuu ihan tyhjältä. Ei oikein tunnu miltään. Ja tahdon tuntea edes jotain. Kai eniten ehkä sitä ylpeyttä itsestäni. Ei se minusta tavallaan edes tunnu väärältä, vaikka sen pitäisi. Se on minulle vähän sama asia kuin pipareiden paistaminen jouluna. Itsestäänselvyys. Se helpottaa oloa ja saa minut tuntemaan itseni hyväksi. Miksi en siis tekisi niin? Tiedän, että tässä vaiheessa pitäisi oikeasti pelätä ja suunnilleen juosta kiljuen lääkärin luokse, mutta en minä halua. Minusta tuntuu, että kaikki on hyvin. Ja siitä huolimatta, vaikka kaikki tuntuisi olevan lähestulkoon täydellistä, minä haluan tehdä sitä silti. Tahdon satuttaa itseäni, että voin todistaa olevani elossa. Että voin näyttää kaikille olevani vahva, vaikka tuo on kai enemmän merkki heikkoudesta. Minä vain näen asiat nyt niin eri tavalla kuin muut.

Miksi minusta ei tunnu oikeastaan yhtään miltään? Minä niin kovasti tahtoisin tuntea jotain. Etenkin jotain positiivista.