Nauraisin kovaan ääneen, jos kurkkuni ei olisi niin hemmetin kipeä. Järki käteen hei, aikuiset ihmiset! Kaksi isoa miestä itkee, kun yksi häädetään BB-talosta. Ei hyvää päivää. Tajutkaa dorkat, että te näätte sen viimeistään parin viikon päästä. Nyt melkein häpeän itseäni, kun katson tuota sarjaa. Ja koska vielä tunnustan sen. Huoh.

Kävin muuten tänään päivystyksessä. Sain pari päivää sairaslomaa. Hienoa. Eipähän tarvitse tehdä ammattiosaamisen näyttöä. En olisikaan millään jaksanut stressata siitä. Lääkäri ei osannut sanoa taudistani oikein mitään. Tavallista flunssaa tai possunuhaa, ei voi tietää. Käski syödä/juoda kylmää tai kuumaa, kumpi paremmalta tuntuu. Kurkkuun tosiaan koskee aivan pirusti, enää en pysty edes nielaisemaan kunnolla. Ärsyttävää. Kävinkin ostamassa about kymmenellä eurolla kaikennäköisiä herkkuja sairaslomaani piristämään. Täytyy tässä välissä kiittää Pikkuveljeä, joka lahjoitti minulle loput karkkinsa, kun ei ollut varmuutta ehdinkö enää kauppaan. Eipä niistäkään paljoa iloa ole, kun ei pysty nielemään. (Voiko tuota sanoa ilman, että se kuulostaa hyvin epäilyttävältä ja kaksimieliseltä?) Tässä välissä kiitän myös erästä toista ystävääni, joka vei minut kauppaan ja sen jälkeen myöhästyttyäni bussista, hän vei minut keskustaan. Arvostan. Ja tunnen itseni hyväksikäyttäjäksi. Hyi minua.

Olen myös yrittänyt puhua Ensimmäisen kanssa. Turhaa sairaskertomusten vaihtelua puolin ja toisin. Nyt voisin jostain jännästä syystä taas lyödä häntä, jos hän olisi kosketusetäisyydellä. Ja sen jälkeen varmaan... tekisin jotain muuta. Köh köh.

Nyt kun tuota Isoveli valvoo-sarjaa sivusilmällä tässä samalla seurailin, aloin miettiä myös tällaista pientä juttua: miten jotkut ihmiset pystyvät puhumaan, siis ihan oikeasti koko ajan normaalisti puhumaan, kirjakielellä?! Kyllähän sen ymmärtää, että esimerkiksi minä mieluummin kirjoitan blogiini kirjakieltä kuin "ja sit mä menin sinne ja sit se sano tälleen ja sit musta tuntuu et kukaan ei rakasta mua yhyyy!"-tekstiä, mutta siis... En osaa ymmärtää kirjakielellä puhuvia ihmisiä. En todellakaan. Jokainen tavallaan, mutta silti.

Ihan typerä olo. Viikon verran pääni sisällä on ollut kovin neutraali tunnelma. Ei oikein tunnu miltään. Hieman ärsyttävää tämä tällainen. Mutta... No can do.

Olenpas jälleen ihana tänään.