Kannatti lähteä torstaina baareilemaan. Itse en ostanut yhtään juomia, mutta sain kuitenkin mukavilta ihmisiltä hieman säälipisteitä ja pohjia heidän juomistaan. Eikä siinä vielä kaikki. Löysin ehkä aika täydellisen miehen. En kyllä sano 'täydellinen', koska kaikistahan löytyy vikoja, mutta tämä on silti jotain aivan uskomatonta.

Jos olen tähän mennessä uskonut kohtaloon tyylillä "no ehkä se on, en minä tiedä", niin nyt uskon siihen kyllä täysin. Olemme pyörineet samoissa paikoissa ties kuinka kauan, mutta emme vaan koskaan ole muutamaa sanaa enempää vaihtaneet. Sen lisäksi niin moni pieni asia johdatti meidät molemmat kantabaariimme sinä iltana, ettei kyse todellakaan voi olla mistään muusta kuin kohtalosta.

Ja millainen tämä mies on? Aivan.. Aah. Hän osaa kokata, leipoa, soittaa kitaraa... Huumorintajuakin löytyy ja paljon. Meitä yhdistää todella moni asia, ihan pikku jututkin ja erityisesti ne. Esimerkiksi niinkin järjetön asia kuin aurajuusto ja piparit. Yhdistettynä, kyllä. Täydennämme toistemme lauseita ja ajattelemme samoja asioita samaan aikaan. "Voisipas keittää teetä." "Tiedätkö, just meinasin sanoa samaa!"

Tämä tuntuu jotenkin niin järjettömän käsittämättömältä. Ei tällaista tapahdu edes elokuvissa. Could he be my soulmate? Hän oli kuulemma miettinyt asiaa myös. En tiedä pitäisikö minun itkeä vai nauraa. Kaikki tuntuu olevan taas aivan liian täydellistä.

Nyt taidan pistää rottavauvat takaisin häkkiin juoksentelemasta ja pakata tavarat. Täytyy lähteä hoitamaan sairasta miestä ja viedä hänelle mehua ja C-vitamiinitabletteja. Hurrpurrmiumau, mii laiks!