Yeah, she's in love! Mutta en suinkaan keneenkään mieheen, hyi mitään sellaisia. Voin kertoa, että Cascadan uusin hitti, Evacuate the dancefloor, on tällä hetkellä ehdottomasti soittolistani ykkönen. Tämä biisi jos mikä saa hyvälle mielelle. Minä en tanssi, en ikinä, ainakaan kenenkään nähden. Mutta nämä tahdit pistää kyllä menemään ja tekisi vain mieli hyppiä ympäri pientä yksiötäni ja heilua kuin viimeistä päivää. En voi olla hymyilemättä ja heilumatta. Rakastan, todellakin.

Tänään oli muutenkin suhteellisen hyvä päivä. Pari kertaa töissä meinasin hajota, kun työpaikkaohjaajani jakoi auliisti neuvojaan ehkä hieman negatiivisella sävyllä. Eräs ihana työkaverini kuitenkin päätti pelastaa päiväni ja pyysi minua työpäivän jälkeen mukaansa lenkille. Pyörittiinkin ulkona tunnin verran ja kerroin hänelle suurin piirtein kaiken tämänhetkisestä tilanteestani. Parasta tässä on se, että hän tietää tarkalleen miltä minusta tuntuu, koska on itse kokenut saman. Ihminen, joka ei ole kokenut tätä, ei voi antaa toiselle ohjeita ja kertoa ymmärtävänsä. Miten voikaan tuntua niin hyvältä puhua jonkun kanssa, joka ihan oikeasti ymmärtää ja tietää mistä puhun. Ja hän todellakin kuunteli. Hän antoi minun avautua ihan kunnolla ja purkaa kaiken pahan olon ja hän osasi sanoa oikeat asiat oikeissa kohdissa. "Jos susta tuntuu siltä, niin sie voit soittaa mulle vaikka kolmen aikaan yöllä ja mie tulen käymään. Tuon vaikka sen viinapullon mukanani." Voisinko toivoa enempää, kuin tuollaisen ihmisen ystäväkseni? Toivon todellakin, ettei tämä ystävyyssuhde pääty työssäoppimiseni jälkeen. Hänenlaisiaan ihmisiä tarvitsisin ympärilleni enemmänkin.

En voi lopettaa hymyilemistä. Nyt kaikki tuntuu vaan niin järjettömän ihanalta, enkä jaksa murehtia yhtään mistään. Leveä sänkyni ja ihana untuvapeittoni näyttävät nyt kovin houkuttelevalta. Silmäni eivät meinaa pysyä auki, mutta silti energiaa tuntuu riittävän. Ehkäpä jatkan yhden hengen bileitäni Höyhensaarilla. ^__^