Sua odotan koko yön
Nään painajaista ihanaa
Sua haluan, teet miehen työn,
mut onks sun pakko satuttaa

Kuinka saan sut ymmärtämään,
tää on, hei, väärää kemiaa
Mun satumaan veit hämärään
Vain toivonsäde lankeaa

Kanssas en ehjää päivää nää
Sydän vain mustelmille jää
Viha ja rakkaus vastakkain
näin iskee

Olisit joskus niin kuin muut
Vähän ees lämpöö, kun sä tuut
Hyvän ja pahan sulta sain
sen tuntee

Näin leikkien mun tunteillain
me tuhon tietä kuljetaan
Mun unelmain ei toteudu
Sen jos mä tiedän mihin meen

Mä tulla voin, jos pidät kii
Mä sulta outoo virtaa saan
Vaik kapinoin, mä susta niin
en vielä suostu luopumaan

Kanssas en ehjää päivää nää
Sydän vain mustelmille jää
Viha ja rakkaus vastakkain
Näin iskee

Olisit joskus niin kuin muut
Vähän ees lämpöö, kun sä tuut
Hyvän ja pahan sulta sain
sen tuntee

Nylon Beat - Viha ja Rakkaus

Tuntuupa naurettavalta iskeä tänne Nylon Beatin lyriikoita. Vaan minkäs sille voi, jos ne sattuu osumaan kohdalleen. Kuten Sadie edelliseen merkintään oli kommentoinut; fiksuinta on nyt vaan yrittää olla ajattelematta. Asia ei muutu miksikään hermoilemalla ja ahdistumalla, päinvastoin. Mies ottakoon yhteyttä, kun tuntee olevansa siihen valmis. Minä yritän nyt vaan pitää huolta itsestäni ja pysyä kasassa.

Huomista iltaa odotellessa. Silloin ehkä onnistun unohtamaan turhat murheet ja hengähtämään hetken.

En tajua, miksi annan tämän tapahtua aina uudestaan. Well actually...

"Love is giving someone
the ability to hurt you,
but trusting them not to."

Exactly.

 

Olipa muuten mukavaa huomata, että kyllä täällä vielä näköjään joku käy lukemassa, vaikka en ole viime aikoina jaksanut tai kyennyt päivittelemään. Kiitän.