En sitten tainnut nukkua tänä yönä. Tai ehkä menenkin kohta unille. Uppouduin muutamaksi tunniksi pokerin ihmeelliseen maailmaan ja pelaamisen lopetettuani aloin taas ajatella. Hyi minua, ajattelu ei selvästikään ole minun heiniäni.

Ihailen punaisia viiltoja sääressäni. Eivätkö muut tosiaan näe sitä samaa kauneutta kuin mitä minä näen? Minä hymyilen! Eikö se ole tärkeintä? Toivoisin vain kykeneväni viiltämään syvepiä haavoja. Haluaisin nähdä enemmän verta. Enkä edes jaksa välittää siitä, mitä ystäväni tämän lukiessaan ajattelevat. Hmmph. Pitikin mennä jokin aika sitten sanomaan, etten ole tehnyt tätä melkein viikkoon. Well, aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta.

Taidan vielä viimeisen kerran ennen nukkumaan menoa heittää kuulokkeet korville ja mennä hymyillen savukkeelle. Jospa se uni sen jälkeen tulisi. Ja oikein mielelläni katselisin haavekuvia pilvilinnasta, unelmieni prinssistä ja tietenkin hänen valkeasta ratsustaan. Toivottavasti tilaus menee perille herra Alitajunnalle ja hän osaa tänä yönä, vai pitäisikö sanoa aamuna, toteuttaa pienen toiveeni.

"I'm weird and you're weird
Let's be mates"