Taidan kertoa, että tänään on ollut aika hyvä päivä. Yllättävää, ihan oikeasti. Voin nimittäin kertoa vielä sen verran, että olin eilen hieman juhlimassa. Aluksi menin erään tuttuni luokse, mistä sitten siirryttiin joidenkin hänen kavereidensa luo. Ja... Minä ehkä hieman bongasin sieltä miehen. Ei tästä nyt mitään taida tulla, mutta olinpahan yhden illan taas onnellinen. Kyllä hän minulle sen verran lämpesi, että sain hartia-/niskahieronnan, muutaman pusun ja jotain epämääräistä hipsutusta siinä vaiheessa, kun yritettiin käydä nukkumaan. Annan teille pienen vinkin: kulmasohva on aika jännä paikka nukkua kahdestaan. Ainakin meidän kohdalla se oli hieman hankala. Älkää kokeilko, jos teillä on muitakin vaihtoehtoja. Mutta back to the business. Aamulla kun lähdettiin yhtä matkaa pois kaverini luota, ei sitten sanottukaan toisillemme enää oikein mitään. Tai hän ei sanonut. Olisin toki mielelläni esimerkiksi vaihtanut puhelinnumeroita, mutta ei. Ei väkisin.

Koko päivän olen toivonut, että Facebookissa näkyisi uusi kaveripyyntö, mutta eipä ole kuulunut sitäkään. Ihan vähän uskalsin toivoa, että siitä olisi jotain vähän enemmän tullut, mutta nyt kävi näin. Toisaalta, minähän sain taas juuri sitä mitä halusinkin; läheisyyttä ja hellyyttä. Ei se silti paljon lohduta, jos kyseessä on mies, jonka kanssa voisi harkita jotain vähän vakavampaakin. Ainakin näin pikaisen tutustumisen perusteella.

Arvostin kovasti hänen "lähestymistapaansa". Juhlissa oli pari muutakin miestä, jotka ihan suoraan ehdotteli ja flirttaili, mutta tämä tapaus oli kunnon herrasmies. Ystävällinen, kohtelias, huumorintajuinen... Hmmh. Kelpaisi minulle. Myöhemmin illalla sain muuten kuulla eräältä mieheltä, että hän olisi ehkä halunnut yrittää kesyttää minut naisekseen, mutta ei taida onnistua siinä. Hieman ehkä hämmennyin, mutta olihan se jollain tasolla aika imartelevaa. Kivaa, että kelpaisin jollekin. Sääli vaan, että jälleen kerran nämä tapaukset, jotka minut huolisivat, eivät sitten olekaan ihan minun tyyppiäni.

Jälleen taidan ruveta ainakin jossain määrin syvälliseksi. Mietin, missä vaiheessa minä saisin jotain muutakin kuin näitä "yhden illan juttuja". Kaipaan jotain kestävää. Minulla on ikävä sitä, että joku välittää. Mutta ehkä minunkin aikani vielä tulee. Uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Ilmeisesti siis tälläkin. Jospa oppisin tästä jotain, kasvaisin ehkä hieman. Saahan sitä toivoa.

Toistaiseksi olen kuitenkin onnellinen ja sisälläni kytee vielä ihan pieni toivonkipinä. Ehkä kenties... Eihän sitä tiedä. Piilo-optimistini heräilee jälleen. Feral is not gonna give up! ^__^