Olisikohan ehkä viides kerta kun alan kirjoittaa uutta blogia. Ikinä en jaksa paria pätkää enempää kirjoittaa. Kokeillaan nyt jälleen kerran.

En edes käytä normaalia nettinimeäni tämän blogin yhteydessä. Tahdon kerrankin puhua ihan täysin anonyymisti. En vielä tiedä tuleeko minulla olemaan mitään erityistä asiaa, mutta ei sillä ole niin väliä.

Jostain syystä kirjoittamisintoni hiipuu saman tien. Ehkä se johtuu vain siitä, että tällä hetkellä mielessäni ei pyöri muuta kuin ääretön stressi, ahdistus ja paniikki. Ja periaatteessa ihan turhaan. Enkö ikinä opi olemaan stressaamatta mitättömistä asioista? I guess the answer is 'no'. Tällä kertaa jätän tämän kirjoittelun kyllä tähän. Onnistun ehkä ottamaan itseäni myöhemmin niskasta kiinni ja avauduttua. Sitten kun minulla on aikaa. Sitten kun minulla on energiaa. Sitten kun...