Hienoa. Dorkailin taas ja ihanan pitkä pätkä avautumistani katosi jonnekin bittitaivaaseen. Yeah, hyvä Feral!

***

En taidakaan sitten sanoa mitään muuta kuin sen, että jälleen kerran tunnen olevani täysin yksin. Huomasin, ettei minulla ole ketään, jolle voisin soittaa vaikka keskellä yötä itkien ja purkaa huoleni. Ei yhtään ketään. Tänään on tullut niin paljon vastoinkäymisiä eteen, etten yksinkertaisesti enää jaksa ottaa vastaan enempää osumia.

Tahtoisin vaikka vain viikoksi piiloutua peiton alle ja olla pitämättä yhteyttä kehenkään. Sulkea puhelimen, Facebookin ja muut vastaavat ja vain kadota. Missä vaiheessa minua alettaisiin kaivata? Missä vaiheessa joku huolestuisi? Vai huomaisiko sitä edes kukaan? Miten paljon pitää pienen ihmisen kestää? Koska minun mittani alkaa jälleen kerran tulla täyteen.

Saisinko vain nukkua hiljaa ja huomaamattomasti pois?

"Ja niin on tärkeää,
että kyyneleitäni kukaan ei nää"