Minut esiteltiin eilen hänen kavereilleen "vähän niin kuin tyttöystävänä". Ja tänään minut näytettiin hänen siskolleen. Annoin itsestäni varmasti kovin hyvän ensivaikutelman. Olin lievästi sanottuna räjähtäneen näköinen, hieman eilisiä meikkejä korjaillut ja koomassa. Hitailin, enkä osannut sanoa mitään järkevää. Tunsin itseni taas niin teiniksi ja välillä olisin halunnut muuttua näkymättömäksi.

En saa mitään aikaiseksi. Pitäisi mennä suihkuun ja laittautua iltaa varten. Pitäisi käydä katsomassa kummityttöä. Pitäisi siivota. Väsyttää.

Ai niin. Eilen tuli vuosi täyteen sinkkuelämää. Juhlistin sitä lainaamalla ystävältäni rahaa (ah, velkalista kasvaa taas) ja vetämällä ehkä astetta normaalia enemmän alkoholia. En kyllä edes juonut paljoa, ehkä kuusi tai seitsemän, mutta eipähän siihen mennyt aikaakaan kuin muutama tunti. Olin ehkä hieman humalassa. Teini!

Tuntuupa taas vaikealta. Väärältä. Pelkään, ettei tämä toimi, vaikka kuinka haluaisin. Pelkään olevani hänelle liian nuori. Toivon, ja kai uskonkin, ettemme ihan vielä luovuta. Kyllä tämä tästä.

Voisin kerätä jostain hieman energiaa ja siirtää uusia biisejä puhelimeeni. Sen  jälkeen menen suihkuun ja lähden liikkeelle. Ensin kummitytön luokse ja sitten töihin. Huomisesta tulee hyvä päivä, lupaan sen itselleni.

Hyvää ystävänpäivää kaikille! :)