Katsoin äsken kovin ajatuksia herättävän elokuvan. Ghosts of Girlfriends Past, Pelimiehen painajainen. Suosittelen jokaiselle pelimiehelle. Ja naisille, jotka yrittävät ymmärtää näitä pelaajia.

Aloin miettiä, millainen nainen lopulta haluankaan olla. Millainen minun pitäisi olla. Millaisena olisin onnellinen. Mietin, aloitinko tämän vuoden oikealla tavalla. Olenko onnellinen, jos jatkan uutta elämääni näin. En osaa vastata näihin kysymyksiin vielä. Aika näyttää.

Ehkä aion nyt vain olla se, mitä haluan ja mihin uskon nyt pystyväni. Iloinen sinkkunainen, joka osaa pitää hauskaa. Jos tuolla jossain on joku, joka on tarkoitettu minulle, hän tulee kyllä vastaan. En aio enää etsimällä etsiä mitään pysyvää, vaan yllätyn iloisesti, jos minua jossain vaiheessa onnistaa. Ja suuremmalla todennäköisyydellä se joku tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa. Nyt aion vaan nauttia elämästä ja keskittyä itseeni. Enkä aio pitkään aikaan luvata kenellekään mitään. En edes itselleni. Tämä on minun elämäni ja minä haluan elää tämän omalla tavallani. Vielä toistaiseksi en uskalla luottaa itseeni niin paljoa, että pystyisin mitään kenellekään lupaamaan. It's gonna be just me. Just one selfish me. And I like it.

Aivan mahtavaa uutta vuotta kaikille!

"Live well, love much, laugh often.
And if you want something you've never had,
do something that you have never done!"