Eilen oli jännä ilta. Ryyppäämiseksihän se sitten menikin, vaikka piti juoda vaan pari. Tuttu baarimikko teki hyviä ja vahvoja drinkkejä ja totesi vielä, että on se kumma jos ei näillä tämä tyttö mene sekaisin. Menin kyllä, hieman. Loppuillasta joinkin vaan vettä, kun rahat hupenivat ja muutenkin tuli sellainen olo, että nyt täytyy keskustella tämän erään miehen kanssa. Siinä istuttiin vierekkäin baaritiskillä ja pideltiin toisiamme kädestä. Yritin tehdä sudokua ja hän varasti kynäni. Nauroimme, pussailimme ja kiusoittelimme toisiamme. Päässäni pyöri vain yksi kysymys: "Miksi ei?" Illan mittaan mietin sitä todella paljon ja heitin tämän kysymyksen hänellekin. Hänkään ei kuulemma keksinyt hyvää syytä, miksi tästä ei voisi tullakin jotain.

Lähdimme molemmat tämän samaisen baarimikon kyydillä kotiin. Osoite oli hetken aikaa sama. Keskustelimme, halailimme... Perus lässyilyä, hyihyi. :'> Ja lopulta totesimme, että niin. Miksikäs ei? Sanoin hänelle, etten minä lopulta kuitenkaan pysty mihinkään avoimeen suhteeseen. Se joko on tai ei. Voi olla, että se kestäisi viikon, voi olla, että se kestäisi pidempään. Ei voi tietää ellei kokeile.

Niinpä vielä kerran heitin ilmaan tämän kysymyksen hänen tehdessä lähtöä. Että miten on. Ja kyllä kuulemma sitten on. Toisin sanoen ilmeisesti ikisinkku-statukseni on nyt hieman muuttunut. Kai. Asiasta täytyy ehkä vielä keskustella face to face ihan täysin selvin päin. Hän ainakin oli poistanut Facebookista sinkku-statuksensa.

Katsotaan mitä tapahtuu. Nyt ainakin hymyilyttää.