Väsyttää ihan liikaa. Silti en kykene laskemaan päätäni tyynylle ja sulkemaan silmiäni. En halua. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että lintsaan huomenna. Tai tänään, jos tarkkoja ollaan. En vain jaksa. Eikä kyse ole edes laiskuudesta tai pelkästään fyysisestä väsymyksestä. Kaikki tuntuu taas ihan liian raskaalta eikä mikään kiinnosta. Laitoin opettajalleni viestin pari tuntia sitten. Aiemmin hänen kanssaan jutellessani hän pyysi, että kertoisin hänelle vaikka keskellä yötä, jos on taas paha olla. Toivon, että hän viestin lukiessaan ymmärtää.

Ja ehkä ensimmäistä kertaa toivon, että hän auttaisi minua. En tiedä miten, mutta nyt olen taas siinä pisteessä, etten taas ihan oikeasti jaksa. Tänä yönä pelkäsin todella paljon ajatuksiani. Tämä oli kai ensimmäinen kerta vuosiin, kun ihan oikeasti ajattelin, ettei millään eikä kenelläkään ole ihan oikeasti enää mitään väliä. Unohdin jopa kummityttöni. Tai en unohtanut, mutta en häntä erityisemmin ajatellutkaan.

Pelkään itseäni.