Ensin en tahdo mitään. Ei mitään vakavaa, katsotaan jos tästä tulee jotain. Pian tilanne onkin kääntynyt toisin päin. Tai no en nyt tiedä. Ei ehkä ihan. Olemme kuulemma jossain treffailun ja seurustelun välimaastossa. Näin hän eilen sanoi. Ja aamun tullessa hän herätti minut aikaisin vain muutaman tunnin unien jälkeen. Piti kuulemma lähteä kotiin. Oli hän sentään ystävällinen ja vei minut autolla, eikä pistänyt kävelemään. Tosin sovimme kyllä jo yöllä hänen luokseen lähtiessämme, että aamulla on sitten aikainen herätys, mutta silti. En saanut mitään pätevää syytä siihen, miksi piti lähteä jo silloin.

Ja taas huomaan olevani äärettömän huomionkipeä ja takertuva. Liian kiintynyt. En minä halua olla, mutta olen silti. Ei ole hyvä tämä. Tämä todennäköisesti ahdistaa molempia osapuolia. Hän haluaa viettää omaa aikaa, mutta minä kaipaan läheisyyttä ja huomiota. Tosin hieman taas epäilyttää. Ensin hän sanoi minulle, että haluaa viettää illan rauhassa kotona. Hetken päästä rakkaan stalkkausyhteisöni eli Facebookin etusivulla näkyy hän uusin tilapäivityksensä. "Vihdoinkin lepoa ;) nii muuten mitä tänään ?" Excuse me?

Feral! Opettele olemaan itseksesi. Osasit sen ihan hyvin vielä pari viikkoa sitten. Voi kuinka paljon tekisikään mieli nauttia taas hieman alkoholia. Mutta se saa odottaa tiistaihin. Silloin ehkä nautin juomia astetta enemmän.

Löytyy minulta positiivisiakin uutisia. Sain rottavauvojeni häkin haettua tänään. Nyt heillä on pieni ja surkea koti, mutta ehkä löydän jossain vaiheessa isomman ja paremman häkin. Nyt odottelen tiistaita ja sen jälkeen perjantaita. Välipäiviä en halua edes ajatella. Huoh.

Lahjoittaisin mielelläni jollekin nämä ärsyttävät tunteet ja ajatukset. Vapaaehtoisia vastaanottajia?