Taas tarvitsee purkaa ajatuksia. Pää on ihan täynnä kaikkea, mutta toisaalta mietin asioita taas ihan turhaan.

"Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan"

Olen puhunut viime päivinä paljon Ensimmäisen kanssa. Ehkä liikaakin. Pelkään, että alan tuntea taas samoin kuin vuosi sitten. Nyt olen vielä vahvoilla, mutta tilanne menee uhkaavasti siihen suuntaan, etten enää saa ajatuksiani pois hänestä. Olemme muistelleet menneitä ja puhuneet siitä, millaista elämämme on tällä hetkellä ja millaista se olisi voinut olla. Ja se tapa miten puhumme toisillemme... Kuulostaa aivan samalta kuin silloin, kun kaikki oli vielä hyvin. Silloin kun olimme onnellisesti rakastuneita.

"Menetin sinut kauan sitten
Vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
Ehkä olla niin kuin ennen"

Hän kertoi, että hänellä on edelleen tunteita minua kohtaan. Ei niin vahvoja, tietenkään, mutta jotain silti. Hän suunnitteli eilen, että tulisi käymään jonain viikonloppuna luonani. Hän siis maksaisi yli sata euroa siitä, että pääsisi pariksi yöksi viereeni. Excuse me what?

"Menetin sinut kauan sitten
Vedit hartiat korviin ja kävelit pois
Tänä aamuna haluat unohtaa sen
Ehkä olla niin kuin ennen"

Feral sanoo:
nyt kyllä inspais kovasti tietää mikä tän jutun pointti on. sulla on ihmisiä sielläkin, nainen ja kaikki. miks pitäis tulla tänne asti? o_O

Ensimmäinen sanoo:
koska tykkään susta, olla sun kanssa, viettää aikaa sun kanssa, jutella sun kanssa

Ensimmäinen sanoo:
ja joo joo, lähempääkin saa ja on nainen ja kaikkee shittii

Ensimmäinen sanoo:
mut ei oo sama asia

Feral sanoo:
jaa miksi ei?

Ensimmäinen sanoo:
ei kukaan voi olla niin kuin sie

Ensimmäinen sanoo:
tai tuntua lähellekään samalta

Mitä tästä pitäisi ajatella? Ja koska mahdollisesti mietitte erästä pientä seikkaa: ei, hän ei seurustele. Hänellä vaan on jotain säpinää erään tyttösen kanssa. Vaikka se ei käsittääkseni ole mitään kovin vakavaa. Näin ainakin Ensimmäinen on sanonut.

Kyllä minä tavallaan haluaisin hänet tänne. Hänen kanssaan on niin helppoa olla ihan oma itsensä ja antaa mennä vain. Mutta pelkään. Pelkään, että palaan takaisin siihen pisteeseen, missä olin vielä jokin aika sitten. Ei minulla olisi mitään sitä yhdessä hengailua vastaan, mutta se lähteminen... Se kun pitää hyvästellä.

"Jos näen jotain hyvää
ohi kävelen"

Näinkö minun pitäisi tehdä? Tiedän kyllä, että satutan itseni uudelleen, jos jatkan tätä. Mutta en halua lopettaa. Voiko mitään voittaa, voiko olla onnellinen, jos ei koskaan yritä? Ei. Kai minun täytyy siis vaan lopettaa murehtiminen ja nauttia tästä hetkestä.

 

"Olisit lähempänä nyt etkä joskus vasta myöhemmin..."