That's the day. Ikisinkkukauteni on nyt todellakin päättynyt. Ja olen hyvin onnellinen. Sanoin puolivitsillä miehelle (jolle en vieläkään ole keksinyt sopivaa lempinimeä), että seurustelumme on virallista siinä vaiheessa, kun hän antaa minulle luvan muuttaa parisuhdestatustani Facebookissa. Eilen se sitten tapahtui. Pienen, ja vähän suuremmankin, vihjailun tulos on tässä. Minä en ole enää "Feral - single forever" vaan "Feral - The Girlfriend". Hämäännyn edelleen hyvin paljon, kun katson uutta statustani.

Eilen myös itkin. Paljon. Ahdistuin. Mies murahti minulle jostain ja minä säikähdin. En uskonut, että Ensimmäinen olisi onnistunut jättämään minuun näin pahat jäljet, mutta niin näköjään kävi. Nyt pelästyn joka kerta, kun mies ärähtää edes ihan vähän. Emme me vielä ole mistään kunnolla riidelleet, mutta ihan pienikin äänen korottaminen ja suutahtaminen saa minut aivan sekaisin. Suhteeni Ensimmäisen kanssa päättyi pieneen ja turhaan riitaan ja ilmeisesti nyt pelkään, että tässä käy samalla tavalla. Lisäksi teen lähes mitä vaan mies pyytää. Sunnuntaina hän totesi, että tekisi mieli paria olutta. Mitäpä tekee Feral? Kipsuttelee korkokengillä lähikauppaan. Minun ideani se oli, mutta kai alitajunta yritti kertoa, että tee kaikkesi tämän miehen vuoksi. Ole täydellinen nainen, niin hän ei lähde pois, kuten kaikki muut.

En tiedä, opinko koskaan tuntemaan enää samalla tavalla kuin silloin joskus. Tai uskallanko. Hyvin pieni osa minusta toivoo, että tämä päättyisi ennen kuin ehtisi kunnolla alkaakaan. Ehkä en silloin hajoaisi niin pahasti. En edes halua ajatella sitä hetkeä, kun kaikki päättyy. Se olisi helpompaa, jos niin tapahtuisi ennen suurempia tunteita. Olen juuri selvinnyt viime vuodesta, en usko kestäväni enää samaa uudestaan.

Mutta silti tahdon pysyä tässä. En halua luovuttaa, vaikka niin paljon pelkäänkin. Pidän, välitän. En kaipaa vierelleni ketään muuta. Hän on juuri sellainen mies, jollaista olen aina etsinyt. Vaadin vain vähän ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

Tuhanteen pieneen palaan hajotettu sydän ei korjaannu ihan hetkessä.

"Kun on niin paljon katseltavaa, on pakko uskaltaa
Ei hyppyä tuntemattomaan voi tehdä askel kerrallaan
Ei ollenkaan"