"Joskus en jaksa
Suljen silmät ja leikin,
ettei mua ees oo"

En oikein tiedä, oliko tänään hyvä vai huono päivä. Hyvä siinä mielessä, että aloitin loman (toisin sanoen lopetin työt tätini luona, yay!) ja sain nauttia auringosta ja hetken aikaa myös elämästä ilman turhaa stressiä. Mutta jos tänään olisi ollut ihan järjettömän hyvä päivä, olisin saanut viettää sen henkilön kanssa, jota olen tähän mennessä rakastanut eniten. Tietenkin jos perhettä ja oikeasti todella läheisiä ystäviä ei lasketa mukaan. Tosiaan, tänään olisi ollut meidän vuosipäivä. Vuosi sitten tähän aikaan olin äärettömän onnellinen. Ilmeisesti kuitenkin tuhlasin tuon onnellisuusvaraston loppuun, koska nyt en osaa olla onnellinen oikein mistään. Pitäisi osata nauttia pienistä asioista, mutta... En vaan osaa. Tahtoisin palata ajassa vuoden taaksepäin. Nyt on helppo sanoa, että tekisin kaiken eri tavalla. Mutta tekisinkö kuitenkaan? Osaisinko olla yhtään erilainen? Yhtään... Parempi? Epäilen vahvasti. Ehkä sen ei ollut tarkoituskaan kestää. Tai ilmeisesti ei, koska tilanne on nyt tämä. Mutta eihän ensirakkauden kuulukaan kestää. Sen on vain tarkoitus opettaa ja kasvattaa tulevaisuuden varalle, että on sitten valmistautunut kohtaamaan sen todellisen rakkauden, kun aika on oikea. Yritän kovasti uskotella itselleni, että tulen löytämään jotain parempaa. Ja varmasti tulenkin, jossain vaiheessa. Nyt se ei vaan tunnu siltä.

Viime aikoina olen myös kovasti miettinyt, miksi oikein kaipaan miestä vierelleni. Johtuuko se siitä, etten ole päässyt vielä edellisestä yli ja kaipaan jotain tavallaan hänen tilalleen? Vai siitä, että tunnen oloni yksinäiseksi ja turhaksi? Kaipaanko vain huolenpitoa, sitä että joku näyttää, että oikeasti välittää? En ole oikeastaan varma, mitä tekisin jos päätyisin nyt seurustelemaan jonkun kanssa. Todennäköisesti pelkäisin, että hän olisi vain laastari syvän haavan päälle, mutta eihän tuokaan selviäisi kuin kokeilemalla. Ei, en tahdo entistäni takaisin. Tahtoisin vain olla onnellinen.

"Forgive, sounds good
Forget, I'm not sure I could
They say time heals everything
But I'm still waiting"

Lopuksi kevennän tunnelmaa hieman. Illalla sain pienissä alkoholihuuruissa vallan loistavan idean. Hei, nypinpä pinseteillä kainalokarvani! Eihän siinä mitään, oikeakätinen kun olen, sain vasemman kainalon nypittyä suunnilleen kokonaan. Toinen tuottikin sitten hieman ongelmia. Heitin vitsillä isoäidilleni, josko hän haluaisi nyppiä kainaloni. Eihän se oikein innostunut, mutta hoksasi, että häneltä löytyy kaapin kätköistä tätini vanha epilaattori. Siinäpä sitten aloitettiin ensin säärien kiduttaminen ja sitten siirryttiin kainaloihin. Molemmat vuorotellen kirottiin, naurettiin ja huudettiin. Voi sitä hien ja tuskan määrää. Mutta ei kyllä kaduta yhtään ja aion todellakin tehdä tuon vielä uudestaan. "Kauneuden eteen on kärsittävä", vai miten se sanonta menee?

Sileäsäärinen Feral siirtyy nyt kauneusunille, että jaksaa huomenna olla hurjan söpö. Jos vaikka sattuisin käymään keskustassa hakemassa itselleni uuden lävistyksen. Hih, kauniita unia!