Taas ollaan siinä hienossa pisteessä, kun kaikki ahdistaa. Olen onnellinen ja iloinen niin kauan kun vierelläni on ihmisiä, eikä minun tarvitse olla yksin. Heti kun pääsin kotiin, iski ahdistus ja yksinäisyys, enkä oikein tiedä miten päin olisin. Tällä hetkellä kai eniten rasittaa tuo ympärillä oleva kaatopaikka. En vain yksinkertaisesti tiedä mihin nuo tavarat laittaisin. Eikä nyt oikein ole energiaa edes ajatella asiaa. Tahtoisin vain pois täältä jonnekin kivaan paikkaan kivojen ihmisten sekaan pitämään hauskaa. Tällä hetkellä käsitykseni hauskanpidosta on Backstreet Boys-musiikkimaraton. Myöhemmin kuvaan astuu kenties myös itse pääpaholainen ja suuremman angstin ja typerien ideoiden aiheuttaja, herra alkoholi. Yeah.

Hey dude, call me! Viihdytä minua, piristä ja lohduta. Auta hymyilemään. Onko se liikaa pyydetty..? Turvaudun sinuun, koska tällä hetkellä minusta tuntuu, ettei minulla ole muita. Huomaan, ettei sinua kiinnosta, mutta en vain voi itselleni mitään. Sinun täytyy sanoa suoraan mikäli haluat, että jätän sinut rauhaan.

"I always say how I don't need you
But it's always gonna come right back to this"