"Saat kuumeen nousemaan
Keho sua huutaa
Anna mennä vaan, joo
Luotat vetovoimaas
Painovoima kumotaan
Hyvää matkaa
Mä oon kuivilla susta"

Vihdoinkin. Tätä hetkeä olen odottanut. Elämässä eteenpäin, ihan oikeasti. Ajatukset on nyt jossain ihan muualla, kuin vielä muutama päivä sitten. Eikä kyse ole nyt mistään "etsinpä uuden ihan vaan laastariksi"-jutusta. Opin vain avaamaan silmäni ja katsomaan elämää uudella tavalla. Etenen hitaasti, katson mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

Elämä hymyilee jälleen. Ja minä myös.

"So one day he found her crying
Coiled up on the dirty ground
Her prince finally came to save her
And the rest you can figure out"

Could you..?