Viimeinen lomapäivä. En yhtään pidä tästä. Aiemmin olen ollut innoissani, kun koulut on jälleen pitkän kesän jälkeen alkaneet, on päässyt näkemään kavereita ja on saanut jonkinlaista rutiinia elämään. Nyt ei jaksaisi millään kiinnostaa. Olen ollut vuoden verran "lomalla", kun ensin olin Saksassa aupairina ja sitten Suomeen palattuani töissä. Olihan tuo välivuosi ihan piristävä, mutta kun aina tuon opiskelun kanssa on ollut hieman ongelmia, niin en sitten tiedä mitä tästä tulee. Motivaatio on taas jossain kovin kaukana. Tai kuten luokkakaverini ensimmäisenä opiskeluvuotena väläytti: "Mulla on motivaatio tosi korkeella. Mä en vaan yllä siihen!" So true. Mietin vaan kovin, että muuttuukohan mikään. Aloitan opiskelut kaksi vuotta nuorempien kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun en tunne niistä oikein ketään. Tai no ketään en oikeasti tunne, tiedän vaan muutaman. Mahtaa tulla mielenkiintoinen vuosi. Tai erittäin epämielenkiintoinen. Onko tuo edes sana?

Ja miten käytänkään viimeisen lomapäivän? Lähden kohta ostamaan bussikorttia, että pääsen sinne kouluun. Huoh. Lisäksi pitäisi siivota, kun eilen levitin kaikki vaatteeni olohuoneen lattialle, että saisin ne viikattua ja katsottua mitkä on likaisia ja mitkä roskiin meneviä. Yllättävän paljon löysin taas parittomia sukkia. Pesukoneet ei ilmeisesti pidä minusta. Keittiön sain kyllä siivottua, olen aika hurjan ylpeä siitä. Tänään voisin jopa käydä ostamassa jotain ruokaakin. Olen tässä viime päivinä syönyt oikein hyvin, joo-o. Eilen taisin pistää naamaani päivällä kaksi kuivaa karjalanpiirakkaa ja illalla makaronia ja suolakeksejä. Öhm..? Se hyvä puoli koulun alkamisessa on, että saa ainakin yhden lämpimän aterian päivässä. Siihen se syöminen sitten todennäköisesti jääkin. Onneksi meidän opistolla on superhyvät ruoat. On muuten kumma, jos ei paino ala tällä syömisellä tippua. Vaikka se nyt ei olekaan tarkoitus, mutta kuitenkin. En valittaisi.

En muuten ole vieläkään nähnyt Nuuskamuikkusta. Sen kanssa oli tosiaan puhetta, että nähtäisi ennen koulujen alkua mutta... Se taisi taas jäädä. Laitoinkohan sille lauantaina viestiä ja kysyin milloin nähtäisi. Se tokaisi, että alkuviikosta sillä ehkä on aikaa. Jaah. Jotain siinä äksyilin sitten ja lopulta sanoin, että: "En edes viitsi sanoa enää, että ilmottele itsestäs, kun et sä sitä kuitenkaan tee". Eipä siitä ole sen jälkeen mitään kuulunut. Thanks, I would like to see you too.

Sossun tädin piti soittaa minulle tänään aamupäivällä. Eipä ole puhelua kuulunut. Voisin oikeastaan katsastaa pankkitilin, että onkohan sitä rahaa jo vihdoin tullut. Saisin jopa vuokrankin maksettua kenties. Viikon myöhässä. Vuokranantaja tykkää aivan varmasti.

Jokohan olen saanut tarpeeksi energiaa, että jaksaisin lähteä meikkaamaan? Juu, enköhän. Lievästi sanottuna ärsyttää, kun joudun likaisissa verkkareissa hiihtämään tuolla pihalla. Pitäisiköhän ensimmäisenä ostaa uudet housut, kun sossun rahat tulee? Kannatan ideaa koko sydämestäni.