En tiedä onko tämä vain väliaikaista vai alanko oikeasti päästä entisestäni yli. Viime päivinä olen kyllä puhunut hänestä, mutta en enää ole kaivannut häntä. Enää ei tule sellaisia haikeita hetkiä, milloin ikävöin hänen vierelleen. Positiivista! Mahtaakohan se johtua tästä muutosta. Siitä, että olen pitkästä aikaa onnellinen. Erityisen onnellinen olen siitä, että saan asua ihan yksin. Minä ihan itse. Saan syödä mitä haluan, saan mennä nukkumaan milloin haluan, saan kuunnella juuri sellaista musiikkia kuin haluan. Ja kukaan ei ole valittamassa minulle, jos minulla on parin päivän tiskit pesemättä! Illalla saan mennä nukkumaan sänkyyni yksin juurikin niin leveästi kuin haluan, eikä kukaan valita, että onpa ahdasta.

Toisaalta... Joinakin iltoina on sellainen olo, että voisin ehkä haluta vaikka erään Nuuskamuikkusen kyläilemään. En välttämättä haluaisi "pitää kivaa", kuten hän asian ilmaisee. Ehkä ennemminkin olla vaan. Puhua syvällisiä ja juoda teetä. Kunpa hänen kanssaan pystyisi oikeasti tekemään noin. Siinä on taas mies, jota ei voisi vähempää kiinnostaa. Mistä aina löydän tuollaiset tapaukset? Hän on muuten Facebookissa juuri nyt. Tekisi mieli puhua hänelle, mutta en taida uskaltaa. Ei minulla ole mitään asiaa. Sydän hyppii tuhatta ja sataa, mutta en silti osaa sanoa mitään. Pelottaa, että petyn taas. Ei hänen kanssaan voi puhua kahta kertaa niin, että keskustelun loputtua olisi hyvä fiilis.

Puhuin tänään ystäväni kanssa. Ilmoitin hänelle, että ainoat farkkuni repesivät haaroista. Itse asiassa ne ovat nyt revenneet molemmilta puolilta, eli siellä on kaksi isoa reikää. Kuulostaapa hävyttömältä. Tokaisin hänelle myös, että verkkarit ovat näköjään taas tekemässä tuloaan takaisin elämääni. Sen sanottuani aloinkin miettiä, että oikeastaan verkkarit ovat miljoona kertaa parempia kuin miehet. Melkein mikä vaan on miljoona kertaa parempi kuin mies. Ai miksikö? Verkkarit eivät suutu, jos käytät välillä muitakin verkkareita. Ja voit huoletta omistaa useammat verkkarit yhtä aikaa. Lisäksi voit mahdollisesti käydä vain kokeilemassa niitä, eivätkä ne vedä maissipeltoa sisäänsä siitäkään. Verkkarit lämmittävät kylminä iltoina ja ne pysyvät haaroissasi tasan niin kauan kuin haluat. Eikä niihin voi pettyä. Niitä saa eri kokoisina ja eri mallisina. Jos haluat isot verkkarit, senkun menet ja ostat! Aina tiedät mitä niillä on sinulle tarjottavana. So simple. Verkkarit myös kantavat tavarasi, pienellä avustuksella toki. Mutta silti!

Tänä iltana taidan valita verkkarit.

Ja Nuuskamuikkunen on edelleen Facebookissa. Ahdistun. Ikävöin. Menisi jo pois niin ei tarvitsisi enää ajatella, että sanoisiko sille jotain vai ei.

// Edit: Poistuihan se! Mutta... Nyt olen pettynyt. Olisin halunnut sanoa hänelle edes "hei". Olisin halunnut jankuttaa, että tuleeko hän käymään vai ei. Olisin halunnut kertoa, että ikävöin, vaikka en saisi...