Pikamerkintä, ennen kuin lähden harrastamaan kirpputorishoppailua.

Olen aika ylpeä itsestäni. Olen jostain löytänyt sen positiivisen minän. Monta päivää olen vain hymyillyt ja ajatellut asioita aivan eri tavalla kuin ennen. Kaikki näyttää paljon valoisammalta ja aurinkoisemmalta, vaikka ei tuota aurinkoa ainakaan vielä täällä näy. Tunnen ihan oikeasti olevani onnellinen. Eikä minulla ole mitään havaintoa siitä, mistä tämä johtuu. Se vaan tuli yllättäen ja nyt kaikki tuntuu paremmalta kuin koskaan. Osaan nauttia ihan pienistä asioista, enkä enää ole se sama pessimisti kuin vielä jokin aika sitten. Nyt voisin sanoa itseäni realistiksi. Optimisti on vielä matkoilla, mutta ehkä sekin haluaa löytää tänne jossain vaiheessa.

Opiskeluasiatkin olen saanut järjestykseen. Yritän löytää motivaatiota ja koska ilmeisesti saan nyt kevääksi itselleni taas "yksityisopettajan" (= henkilön, joka potkii hieman vauhtia, jos ei meinaa tehtävien teko onnistua), on minulla hyvät mahdollisuudet valmistua jopa aika nopeasti. Kampaajakouluun pääsystä riippuen valmistun näillä näkymin joko kesän lopussa tai sitten vuoden lopussa. Tämä olisi ainakin suunnitelma. Opinnäytetyö nyt hieman stressaa, mutta en halua ajatella sitä tässä vaiheessa. Opettelen nyt hengittämään ja elämään tässä hetkessä miettimättä turhia.

Onpa upea fiilis. Tältä siis tuntuu olla aidosti onnellinen ja positiivinen ihminen. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen tuntenut olevani ehjä ihan yksin. Ehkä kevät on tullut mieleeni hieman etuajassa. ^__^