Tekisi mieli taas hakata päätä seinään ja lujaa. Ja sen jälkeen matkata toiselle puolelle Suomea hakkaamaan erään toisen päätä seinään.

Ja minä tyhmä kuvittelin, että asiat olisivat muuttuneet jotenkin. Suorastaan kihisen raivosta. Miten saatoinkaan vajota taas tähän samaan ansaan? Kyllähän herra Ensimmäinen noita naisia voisi pitää ympäri Suomea. Mitenkäs se lausahdus menikään, "merimiehillä on nainen joka satamassa"? Ensimmäinen taitaa ilmeisesti olla merimies. Ja minä olisin vielä ollut valmis olemaan yksi niistä naisista. Kuinka tyhmä voi ihminen oikeasti olla? Ei hän aikonutkaan jättää tämänhetkistä hoitoaan. "Mä en halua seurustella." "Ei se mitään. Jatketaan samalla tavalla kuin tähänkin mennessä." "Okei." Säätäkää vaan ihan keskenänne.

Pitikö hänen alunperinkään alkaa selittää mitään tunteistaan, mikäli niitä edes on ollutkaan. Nyt ei taas oikein vaikuta siltä.

Kyllä, minä haluan olla se ainut. Mikäli se tarkoittaa seurustelua, olkoon sitten niin. Mutta en tahdo olla yksi niistä monista, yksi niiden muiden joukossa. Nähdään kerran kuukaudessa ja muut viikonloput hän on muiden kanssa. "Ei mulla ole kuin yksi ja siihenkin mä olen osittain kyllästynyt." Miksi sinä sitten olet sen kanssa?! Ihan kuinka vaan, eihän asia minulle kuulu. Ja se yksi on jo liikaa, jos minun pitäisi olla se toinen. Joko minä tai hän. Ja ilmeisesti herra on nyt päätöksensä tehnyt.

Ei, en ole surullinen enkä palasina. Olen vain ihan suunnattoman vihainen. En edes tiedä, kummalle osapuolelle. Varmaankin enemmän itselleni, kun taas vajosin tähän samaan.

Miksi sanonta "virheistä oppii" ei päde minun kohdallani?


// Olen jopa niin vihainen, että unohdin muokata tekstin ulkoasua ja lisätä otsikon. Hyvä Feral! \o/ Olkoon sitten nimetön teksti tällä kertaa.

 

// Huoh. Tämä on taas näitä iltoja, kun mielialat menee aivan miten sattuu ja ahdistaa vaan entistä enemmän. Enää ei edes suututa. Nyt lähinnä pelkään jälleen omia ajatuksiani. Tekisi mieli hyppiä keittiöön etsimään jotain terävää. Fyysinen kipu kuulostaa niin paljon houkuttelevammalta kuin henkinen. Ja Ensimmäinen vaan yllyttää minua. Mikä helvetti sitä vaivaa? "Sä olisit jo tehnyt sen jos uskaltaisit. Mä en usko, että sä koskaan tulet tekemään sitä." Kiitos. Anna minulle vielä vähän lisää rohkeutta.

Tästä taitaa tulla taas pitkä yö.