Näin viime yönä kummallista unta. Tai no, ei se niin kovin kummallista ole, jos ottaa huomioon mitä eilen tapahtui. Alkoholillahan ei taas ollut osuutta asiaan, ehei. Jospa kerron ensin eilisestä. Sen jälkeen tuo unikin on ehkä helpompi ymmärtää.

Tosiaan, päädyinkin sitten Fantin yllyttämänä ("Liikettä! Tule keskustaan!") nauttimaan elämästä kaupunkimme keskustassa. Ilta alkoi hyvin ja tuntui, että kyllähän täällä ihan kivaa on. Turhaan taas pelkäsin ja leikin pessimistiä. Mutta... Jossain vaiheessa iltaa Fantti sitten päästi suustaan sellaisen uutisen, että meinasi jalat mennä alta. "Mulla on jotain juttua yhen mun kaverin kanssa." Anteeksi mitä?! Loppuillan istuinkin vessassa jutellen wc-ankalle norjaa.

Nyt voidaan alkaa analysoida, mistä tämä reaktio johtuu. Ja minä tiedän, että se johtuu nimenomaan siitä, että olen menettämässä Fantin. En minä enää hänen viereensä voi mennä nukkumaan, jos hän alkaa seurustella. En pysty enää olemaan hänen seurassaan samassa tavalla. Koko ajan vain odottelisin halauksia ja paijauksia, kivaa isovelimäistä huomiota, mutta mitään ei koskaan tulisi. Fantti on aivan järjettömän ihana ihminen, eilenkin hän sai minut koulussa nauramaan niin paljon että meinasin tukehtua, mutta en minä pysty enää suhtautumaan häneen samalla tavalla, jos hän nyt löytääkin tyttöystävän. Minä en haluaisi seurustella, en halua olla tilivelvollinen kenellekään, mutta kaipaan silti sitä lämpöä ja läheisyyttä, mitä Fantilta olen aina välillä saanut. Keneen minä tämän jälkeen turvaudun? Yritin muistaakseni selittää tätä samaa hänelle eilen, mutta en ole aivan varma kuinka onnistuin. Muistikuvat ovat sattuneesta syystä hieman heikot.

Siirrytäänpä uneen. En itse asiassa kamalasti muista siitäkään, mutta joitain pieniä pätkiä kylläkin. Muistan, että ensin Fantti tuli tapaamaan minua jonnekin, ei mitään havaintoa minne. Eniveis. Jo silloin tunsin, että tässä tämä nyt on. Viimeinen kerta, kun me nähdään ja vietetään aikaa yhdessä tällä tavalla. Kaikki tuntui niin kovin lopulliselta, mutta hymyilin silti. Kai tiesin, että on aika siirtyä eteenpäin. Fantti lähti ja käski minun ilmoittaa, mikäli olen menossa vielä käymään hänen luonaan. Kului jonkin aikaa ja lähdimme parin kaverini kanssa kohti hurjan korkeaa kerrostaloa, missä hän asui. Talon etuovi oli jossain korkeuksissa ja sinne johti pitkät portaat. Siinä vaiheessa laitoin Fantille tekstiviestin, että olen tulossa nyt. Takaisin tuli viesti, jossa luki suurinpiirtein näin: "Sun olis pitäny ilmottaa paljon aikasemmin, millon oot tulossa. Mä katon tän sarjan nyt ainakin loppuun." Lisäksi siinä oli jotain muutakin, mutta sen jälkeen tuli tämä kohta, mikä minulle jäi jostain syystä aivan liian hyvin mieleen: "Tiesinhän mä, ettet sä pysty olemaan tuntematta mitään! :D" Tässä kohtaa unessa tuntui, että minulle olisi puhunut sekä Fantti että herra Ensimmäinen. Molemmat jotenkin sekoittuivat yhteen ja tilanne tuntui vielä pahemmalta. Loput unesta olikin sitten siellä talon alakerrassa pyörimistä ja miettimistä, että pitäisikö sinne Fantin luo mennä vai ei.

Että mitäpäs nyt? Mitä seuraavaksi? Tulisiko vielä ihan vähän lisää paskaa niskaan, jookos? Tykkäisin todella paljon. Not.

Loppukommenttina totean, että minua häiritsee aivan suunnattomasti kun kukaan ei koskaan sano mitään. Täällä käy paljon stalkkaajia, näen sen tuolta tilastoista, mutta kukaan ei koskaan vaivaudu kommentoimaan. Kiinnostaisi kovin paljon tietää, miksi te luette tätä blogia? Mikä tässä on niin hurjan mielenkiintoista? Lisäksi arvostaisin kovin paljon, jos te välillä vaikka kertoisitte omia kokemuksianne mikäli teillä on ollut vastaavia tilanteita tai sitten muuten vain yrittäisitte neuvoa. Olisi hienoa tietää, minkälaisia ihmisiä täällä käy pyörimässä. :)