Edellisestä merkinnästä onkin jo aikaa. Pahoittelut. Paljon on ollut asioita mielessä, mutta sopivaa tilaisuutta niiden purkamiseen ei ole ollut. Enkä oikeastaan ole tiennyt mitä sanoisin.

Nyt tuntuu ihan hyvältä. Ainakin hetken. Aamulla kärsin taas vuosisadan darrasta, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. Nyt istun jälleen yksin murun asunnolla hänen ollessaan asioilla. Yritän kerätä energiaa, että jaksaisin siivota. Tai edes täyttää tiskikoneen.

Keskustelimme eilen aamulla suhteestamme. Olemme viettäneet aivan liikaa aikaa yhdessä, tiedämme sen molemmat. Hän sanoikin, että molemmat ajattelevat liikaa itseään, kun olemme olleet niin pitkään yksin ennen tätä. Ei sitä ihan heti opi ottamaan toista niin täysin huomioon, kuin pitäisi. On vaan niin vaikeaa päästää toisesta irti, kun nyt on tottunut nukkumaan joka yö jonkun vieressä.

Tämä muistuttaa pelottavasti viimeisiä kuukausia Ensimmäisen kanssa. Molemmat vetävät maissipellon nenäänsä ihan pikkujutuista ja rähisemme jatkuvasti, lähinnä alkoholin käytöstä ja öisin kotiin menosta. Eilen hän esimerkiksi halusi jatkaa vielä johonkin toiseen baariin sen jälkeen, kun se, missä jo olimme, meni kiinni. Eipä minun auttanut kuin seurata perässä, mutta asian saimme onneksi sovittua ja kompromisseja tehtyä.

Olemme harrastaneet alkoholin kulutusta kuukauden verran aivan liikaa. Viime viikolla taisi olla yksi päivä, jolloin emme juoneet yhtään mitään. Nyt maaliskuun alussa meidän piti aloittaa uusi elämä ja juoda tosiaan korkeintaan pari kertaa kuussa. Kuukausi alkoi hyvin lupaavasti ja ryyppäsimmekin jo samana iltana. Ja tosiaan eilen. Seuraavan kerran otamme vasta perjantaina, se on sovittu. Silloin menemme yhteisten kavereidemme luo pippaloimaan ja pitämään hauskaa. I hope...

Eilistä varjosti lisäksi kuulemani uutiset. Toisella puolella Suomea asuva vaarini oli kuulemma saanut sydänkohtauksen. En itse asiassa edes tarkalleen tiedä, että milloin. Serkkuni vain ohimennen kysyi, että olenko kuullut asiasta. Enpä ollut, en. Ei minulle mitään koskaan kerrota. En olisi koskaan uskonut, että tällaista voisi käydä. Vaarini harrastaa edelleen urheilua ja elää muutenkin aivan yliterveellistä elämää, vaikka on jo noin 80-vuotias. Ei terveiden ihmisten kuulu saada sydänkohtauksia. Tunnen järjettömän huonoa omatuntoa, kun en ole käynyt pitkään aikaan vierailemassa hänen ja mummini luona. Pitäisi käydä, ennen kuin se on liian myöhäistä.

Yritän kasata itseäni, yritän korjata tämän kaiken. Minusta tuntuu, että olen taas tuottanut pettymyksen. Ehkä en olekaan sellainen nainen, jollaiseksi mieheni minua aluksi luuli. En olekaan niin täydellinen kuin hän väitti. Sanoinkin tästä hänelle ja hän kovasti kielteli ja yritti lohduttaa minua. Ei asia kuulemma ole näin, olen minä edelleen ihana. Yritän uskoa siihen.

Rakas, anna minulle anteeksi, kun olen tällainen. Vääränlainen. Tarvitsen vain vähän apua ja kärsivällisyyttä, että pystyn muuttumaan. Tahdon olla parempi ja ehkä joskus vielä onnistun tavoitteessani.