Torstaina pitäisi mennä koululle terveydenhoitajan juttusille. Saa nähdä tuleeko siitä mitään, auttaako se yhtään. Tuntuu turhauttavalta, kun en oikein tiedä, mistä nämä kaikki tunteet oikein johtuvat. Kaikki kysyvät minulta miksi minua ahdistaa, mutta en osaa vastata.

Opettajani käski minun ottaa sairaslomaa. En kuulemma ole "koulukuntoinen". Hienoa, että hän tässä vaiheessa ymmärsi sen. Lisäksi hän kysyi todella syyttävästi ja tylysti, olenko viillellyt. En uskaltanut sanoa hänelle, että kyllä, montakin kertaa edellisen keskustelumme jälkeen. Tyydyin vaan toteamaan, etten tahdo kommentoida asiaan. "Miksi?" "No mitäpä luulet."

Tahtoisin lopettaa koko koulun ja mennä vaikka kaupan kassalle. Siellä ei ainakaan tarvitsisi miettiä yhtään mitään. "23,40, löytyykö plussa-korttia?" Kelpaisi minulle.

Odotan torstaita hieman ristiriitaisin tuntein. En taas tiedä, mitä minun pitäisi sanoa. Enkä tiedä, ymmärtääkö terveydenhoitaja lopulta tätä tilannetta ollenkaan. Jospa hän tokaisee vain, ettei minussa ole mitään vikaa. Tai lähettää minut lääkärille, joka sanoo, että kaikki on ihan kunnossa.

Mistä nämä tunteet oikein tulevat? Voiko tämä ihan oikeasti olla normaalia?

"Back and forth, up and down like a rollercoaster"