Tahtoisin olla vahva. Tahtoisin osata lähteä. Tai käskeä sinun lähteä. Jätä minut rauhaan, anna minun olla. Älä koskaan tule takaisin. Ei tästä kuitenkaan seuraa mitään hyvää, sinäkin tiedät sen. Tavallaan en haluaisi tehdä niin, mutta tiedän, että minun pitäisi. Ei tämä toimi näin, vaikka kuinka toivoisin. Vaikka en haluakaan mitään vakavampaa, en tahdo omistaa sinua, ei tämän silti kuulu mennä näin. Jälleen istun ja odotan.

Eikä tämä ole edes ensimmäinen mies, johon olen jäänyt koukkuun tällä tavalla. Toinen osapuoli saa mitä haluaa silloin kun haluaa, silloin kun hänelle käy. Mutta mitä minä teen? Minä menen mukana. Toivon, että joskus tulee minun vuoroni olla se vahvempi osapuoli, joka saa määrätä milloin mitäkin tapahtuu vai tapahtuuko koskaan. En pääse irti siitä ajatuksesta, että minun on vain otettava se mitä saan. Minulla ei ole varaa sanoa ei.

Minä olen heikko. En osaa olla yksin.