Istuin tänään taas siellä nuorisokahvilassa. Enkä jälleen kerran voinut olla katselematta ympärilleni. Ei pelkästään yksi, eikä edes kaksi vaan jopa kolme ihanaa tapausta! Ja jälleen kerran: mutta. Yksi oli liian vanha. Ja todennäköisesti varattu. Toinen oli liian nuori. Ja mitä luultavammin varattu hänkin. Mutta se kolmas... Juuri sopivan ikäinen ja vapaakin vielä! Enkä ehtinyt nähdä sitäkään kuin ehkä kymmenen sekunnin verran, kun se sitten jo lähtikin. Eikä se ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta aiemminkaan. Vaikka hurjan kiva poika se on. Huumorintajuinen ja ihan söpö. Ja se osaa soittaa kitaraa! Ai nam! Hih. Nyt hihityttää. Liian söpöjä ajatuksia taas. Antakaa armoa, miksi minua näin kiusataan! Ei ole hyvä tämä pakkoselibaatti.

Siirrytäänkö seuraavaan aiheeseen? Voisin vuorostani kiusata mahdollisia lukijoita vähän. Uutisissa seuraavaksi siis tämän päivän urheilut. Joo-o. Huonostihan se aamu meni. Kello soi kahdeksalta ja mitä tämä tyttö tekee? "Ääh, onko pakko? Viiden minuutin torkku. Joo... Mitä? Joko se nyt taas soi? Vielä viisi minuuttia." Ja lopulta kello oli puoli yhdeksän ja oli pakko nousta ylös, että ehdin käydä suihkussa. Tuli muutenkin kovin kiireinen aamu, kun sainkin yllätyksekseni autokyydin keskustaan. Pyörällä ajelin sen kahden kilometrin matkan lähikaupalle ja sieltä sitten hyppelin auton kyytiin. Töissä kyllä hyörin ja pyörin (suurinpiirtein kirjaimellisesti) ympäri taloa. Imurointia, luuttuamista ja muuta hurjan mukavaa. Meinasin kyllä muutaman kerran räjähtää tädilleni, kun käskyjä sataa niskaan enemmän kuin vettä tänä kesänä. Annan pienen vinkin: älkää koskaan menkö sukulaisillenne töihin! Siitä ei seuraa mitään hyvää. Vaikka tätini onkin muuten maailman ihanin ihminen, niin pomona se on jotain niin kamalaa, etten edes tajua. Eniveis, päivän päätteeksi tosiaan siirryin bussilla keskustaan ja siellä muutaman tunnin hengailtuani bussilla mummolaan. Ja tosiaan sen parin kilometrin matkan pyöräilin vielä sieltä kaupalta. Hiphei, olen melkein ehkä jopa ylpeä itsestäni! Keep up the good work, Feral! Ja muuten. On yllättävän raskasta ajaa polkupyörällä, minkä satula on liian matala ja minkä eturengas tahtoo olla todella tyhjä vaikka sitä kuinka yrittäisi pumpata täyteen. Joko en vaan osaa tai sitten siinä on reikä. Kappas kummaa, en yllättyisi kyllä kummastakaan vaihtoehdosta. Kokeilkaapa itse, jos ette usko.

Nyt voisin ehkä mennä värjäämään hiukseni. Rakkaan ystäväni sanoja lainaten: "Hirveen nopeesti toi punanen haalistuu." Terveisiä vaan, tiedän että luet tätä kuitenkin, kun olet niin kovin utelias. ;)

Feral hiljenee, toistaiseksi.