Jopas on taas ollut päivä. Tästä jos ei saa päähän turhia ajatuksia ja liikaa mietittävää, niin ei sitten mistään.

Hyvin tämä päivä alkoi, ei siinä mitään. Heräsin ajoissa, kävin opistolla syömässä ja sopimassa koulujuttuja ja menin sen jälkeen keskustaan Nuorisoverstaalle tekemään tehtäviä. Sain jotain jopa aikaiseksi ja tehtävien jälkeen päätin pyörähtää nuorisokahvilassa. Olin taas melkeinpä tekemässä lähtöä kotiin, kun yllättäen eteeni ilmestyy eräs mielenkiintoinen tapaus. DJ. Kappas. Ensin hänestä ei kuulu mitään yli kuukauteen ja sitten hän yhtäkkiä ilmestyy paikalle kuin ei mitään.

Hän pahoitteli kovasti tapahtunutta ja selitti tilanteen. Sen, miksi hänestä ei ollut kuulunut mitään. Ymmärrän täysin. Sitä paitsi siinä vaiheessa yhteydenpidon loppuminen oli minullekin ihan hyvä juttu. Pienen jutustelun jälkeen hän ehdotti, että lähtisimme syömään. Perinteisesti Hesburger kutsui jälleen ja minä saalistin itselleni puolet hänen ranskalaisistaan. Jotenkin päädyimme puhumaan läppäristäni, joka oli hieman rikki ja niin löysin itseni hänen luotaan. Istuimme lattialla, hän korjasi konettani ja juttelimme aivan normaalisti.

Päädyin lähtemään kotiin siinä vaiheessa, kun hänen kaverinsa ilmoitti olevansa tulossa hakemaan häntä jonnekin. Linja-autossa istuessani minun oli pakko lähettää hänelle tekstiviesti ja kysyä, mikä hänen pointtinsa oli, kun hän tuli taas tapaamaan minua. Minun takianihan hän sinne nuorisokahvilaan taas tuli, ei hän siellä muuten käy. Haluaisin kovasti tietää halusiko hän vain selittää, miksi emme enää nähneet vai ajatteliko hän, että voisimme nyt jatkaa kuten ennenkin. Vastausta en ole vielä saanut.

Myöhemmin illalla tämä "nykyiseni" ilmoitti, että voisi tulla kylään. Sure, why not. Hänellä kesti pitkään ja tv:stä tuli Sinkkuelämää juuri kun hän tuli. Toinen jakso menossa, toisin sanoen puoli tuntia jäljellä. Ilmoitin hänelle jo aiemmin, että aion tuon ohjelman katsoa. Ja mitä sitten tapahtuikaan, voi luoja! Hän alkoi kiukuta siitä, koska halusin katsoa ohjelman rauhassa. Mainoskatkolla kävin kiireesti savukkeella ja siitäkin hän myöhemmin kitisi. Olisin kuulemma voinut huomioida häntä sen aikana. Anteeksi nyt vaan, mutta en minäkään häiritse häntä silloin, kun hän pelaa. Vielä puoli tuntia sarjan päättymisen jälkeen hän jaksoi äksytä. Istui vaan sohvalla ja katsoi telkkaria, kun minä ripustin pyykkejä kuivumaan.

Ei se mene niin, että hän voi tulla luokseni vain silloin kun hänelle käy. Enkä minä ole ajatustenlukija, en minä voi tietää milloin minun pitäisi häntä halailla. Varsinkaan kun kävimme eilisiltana aika negatiivisen keskustelun Messengerissä. Asioista pitäisi pystyä keskustelemaan, eikä olla hiljaa ja mököttää. Luulin, että tuo on vain naisten tapa, mutta näköjään miehetkin harrastavat tuota. Tämä ainakin.

Muutaman napakan sanan sanottuani (ja kyllä, sanoin ihan ystävällisesti, mutta kuitenkin niin, että hän huomasi minun olevan hieman ärsyyntynyt) hän alkoi kiskoa takkia päällensä ja tehdä lähtöä. Ehdin jo ajatella, että tähänkö tämä taas meni. Sanoin hänellekin, ettei tämän pitäisi tässä vaiheessa olla näin vaikeaa. Hän kuitenkin totesi vain ystävällisesti, että kaikille sattuu välillä huonoja päiviä. Nähdään ilmeisesti keskiviikkona ja kai kaikki on ihan hyvin nyt.

En tosin omalta puoleltani osaa sanoa. En tiedä. Mietin tämän miehen ja DJ:n välillä, enkä tiedä mitä minun pitäisi ajatella. Tosin todennäköisesti DJ ei edes halua kanssani mitään tämän kummempaa. Se helpottaisi asioita paljon, mutta toisaalta se ei saa minua lopettamaan tämän jutun epäilemistä. Olen aivan sekaisin, enkä yhtään tiedä miten päin minun pitäisi olla. Ketä minun pitäisi ajatella.

Miksi kaiken pitää taas olla niin pirun vaikeaa?