Kävelen kotona kuin koomassa. En tajua mistään mitään, teen kaiken rutiinilla. Suihku, kasvojen rasvaus, vaatteiden pukeminen, hiusten kuivaus, meikkaus. Aina samassa järjestyksessä, aina samalla tavalla. Ja aina tiedän, mitä tapahtuu seuraavaksi. Meikattuani pakkaan tavarat, puen takin päälle ja astun ulos ovesta. Kävelen bussipysäkille ja poltan tupakan. Suuntaan keskustaan ja baariin. Tämä eilen, sama tänään. Tosin tänään juon kyllä ihan oikeasti vain vettä. Ei edes tee mieli mitään alkoholipitoista. Mietin, jaksaisinko edes lähteä mihinkään, mutta minun on pakko. Turhauttaa istua kotona. Ja täytyy hakea se velka pois.

Päätä särkee ja väsyttää. Kurkkuun koskee, nenä vuotaa. Taidan olla taas tulossa kipeäksi. Ei se silti estä minua. Lähden kuitenkin. Ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa.

Elämäni kaipaa jälleen sisältöä. Olen tainnut epäonnistua taas.