Lieneekö Feralkin nyt tämän kuuluisan sikainfluenssan kourissa. Vähän tuntuisi siltä. Kuumetta on ollut enemmän (parhaimmillaan vajaa 40 astetta) ja vähemmän (tällä hetkellä vajaa 37) torstaista lähtien, tänään tosin taitaa olla ensimmäinen kohtalaisen terve päivä. Yskä on kyllä mitä kauhein ja kurkkuun koskee tämä jatkuva köhiminen. Pitäisi soittaa työpaikkaohjaajalle ja ilmoittaa, etten taida mennä huomennakaan töihin.

Piristystä tähän sairasteluun toi sentään viime yönä sattunut pieni välikohtaus. Pääsin jopa soittamaan mukaville poliisisedille. Suunnilleen neljän aikaan aamuyöstä päätti sitten yläkerran naapurini pistää ulko-oven lasin rikki. Liekö korkokengillään sen potkinut hajalle vai miten, en tiedä eikä kiinnosta. Kai häneltä oli jäänyt avaimet kotiin tai sitten hän oli tämän asukkaan ystävä tai jotain. Hmmph. Anyway, seuraavaksi tämä kimeä-ääninen naikkonen (tiedän olevani erittäin ihana ♥) juoksi hirveällä ryminällä kolmanteen kerrokseen hakkaamaan ovea ja huutamaan sisällä olevalle miehelle, että: "Avaa ovi! Mä tapan sut!". Ihastuttavaa. Tässä kohdassa sain tarpeekseni ja tartuin puhelimeen. Eipä aikaakaan kun Feral hyppeli pihalle odottelemaan sinisten miesten saapumista. Selitin sitten tarinani heille, avasin ulko-oven ja ohjasin heidät oikealle ovelle. Ja voi ihmettä, kuinka hiljaista tähän taloon tulikaan sen jälkeen kun poliisit poistuivat.

Täytyy muuten mainita, että toinen poliiseista oli aivan äärettömän komea. Ja minä näytin siltä kuin olisin elänyt luolassa viimeiset viisitoista vuotta. Mutta sellaista sattuu. Taas vaihteeksi elän siinä uskossa, että miehet on ihan turhia, joten no problem!

Tuo on tosiaan ollut elämäni huippuhetki tässä muutaman päivän aikana. Mutta jotain positiivista tässä sairastelussa sentään on! En nimittäin ole tupakoinut oikeastaan ollenkaan. Yöllä poliiseja odotellessani ehdin polttaa muutamat savut, mutta enempään en olisi pystynytkään. Sama homma perjantaina. Yritin kyllä pariinkin otteeseen istua parvekkeella, mutta siellä oli niin kylmä ja yskitti niin pirusti, ettei siitä tupakoinnista tullut oikein mitään. Kai se on ihan hyvä juttu.

Miesrintamalla ei mitään uutta. Muahahaha.

Tämä siirtyy nyt katsomaan Unelmien poikamiestä. Sen jälkeen voisin mennä parvekkeelle kokeilemaan keuhkojeni kestävyyttä. Sitten pitäisi kai soittaa sille työpaikkaohjaajalle ja kuunnella, kuinka hän tokaisee pettyneenä ja ärtyneenä: "Jaa. Okei."

How sad.