Vieressäni höyryää suuri keltainen muki, minkä kylkeä koristaa pirteä hymynaama. Muki sisältää Onnenpäivä-nimistä teetä. Ironista.

En oikein tiedä miten minun pitäisi suhtautua ihmisiin, jotka eivät osaa keskustella vakavista asioista. Heti kun keskustelu menee syvällisemmäksi, täytyykin toisen osapuolen - kappas kummaa - siirtyä nukkumaan. Jännittävää. Ehkä he eivät yhtälailla osaa suhtautua minuun. Nyt mietinkin mahtaakohan Pikkuveljen kommunikoimattomuus (onko tuo edes sana?!) johtua siitä, ettei hän tiedä mitä sanoisi. Hei muru, ei sinun tarvitse välttämättä sanoa mitään. Olisi hienoa, jos voisit vaikka vaan istua vieressä. Jo se helpottaisi hieman oloa. Eikä mielellään niitä typeriä vitsejä, jooko? Tiedän, että sinäkin osaat keskustella vakavasti. Näytäpä siis tämäkin puoli itsestäsi, pitkästä aikaa. Arvostaisin paljon.

En myöskään tiedä miten minun pitäisi suhtautua riehuviin naapureihin. Tänä aamuna noin kello kuuden aikaan (taisi muuten aika tarkalleen olla 5.48 kun katsoin kelloa) heräsin siihen, kun ulkoa kuuluu aivan järjetön kilinä ja huutoa. Heti tuli mieleen, että ei kai joku hajota ikkunoita ja - yllätys! - siitähän se ääni nimenomaan kuului. Hiippailin parvekkeen ovelle kuuntelemaan ja kilinä jatkui. Hetken päästä alkoi ääniä kuulua rappukäytävästä. Naapuri oli siirtynyt sinne riehumaan. Hän hakkasi oveaan ja huusi tyttöystäväänsä avaamaan oven. Lisäksi hän huusi jotain tyyliin: "Tajuatko sie, et mie hajotin meidän ikkunat?!" No shit Sherlock? Kukapa ei olisi tajunnut! Ja tämä tosiaan ei ollut edes ensimmäinen kerta, kun rakkaat naapurini hieman päättivät sekoilla. Tulin siihen tulokseen, että mikäli - ja erittäin todennäköisesti kun - seuraava kerta tulee, soittaa tämä tyttö poliisisedille. Ihmiset hei, järkeäkin saa käyttää aina välillä. Olen asunut tässä tosiaan vasta reilun kuukauden ja nyt jo on meininki tätä luokkaa. Eihän siinä mitään, kyllä minulle toiminta kelpaa varsinkin kun olen oikein superstalkkaaja, mutta joku raja sentään. Ihan mielelläni nukkuisin yöni rauhassa. Ja lauantaiaamut myös!

Olin muuten pari päivää sängyn omistama. Kuumetta oli lähemmäs 40 astetta. En erityisemmin nauttinut olostani. Paitsi että sain kyllä tehdä lempiasiaani enemmän kuin laki sallii. Nimittäin laiskotella. Tuntui ihanalta, kun sai ihan luvan kanssa vaan makoilla sohvalla untuvapeittoon kääriytyneenä, eikä tarvinnut tehdä mitään. Ei saanut tehdä mitään! Voisin harrastaa tuota useamminkin, tosin mielellään ilman järkyttävää päänsärkyä ja muutenkin melko kuollutta oloa. Nyt tuosta taudista muistuttaa enää lähinnä kurkkukipu ja hetkittäinen päänsärky. Vähän on ehkä heikko olo vielä, mutta kyllä täältä vielä noustaan. Fyysisesti ainakin alan kohta olla ihan suhteellisen terve.

Nyt hieman toivon, että naapurit alkaisivat riehua tai jotain muuta yhtä jännittävää tapahtuisi. Kaipaan jotain toimintaa. Joku kiva ihminen voisi vaikka lähettää mielenkiintoisen tekstiviestin tai jotain vastaavaa. Hieman actionia, kiitos!