Viikonloppu meni taas ohi niin, että hujahti. Lauantai olikin jälleen hyvin mielenkiintoinen päivä. En ymmärrä miten onnistuin tuhlaamaan suunnilleen 100 euroa yhden illan aikana, mutta näköjään sekin on mahdollista. Hyvin paljon tuli tosiaan maisteltua alkoholipitoisia juomia. Hauskaa oli kyllä, sitä en kiellä. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja ystäviä ja viettää laatuaikaa heidän kanssaan. Avautumisia tuli taas puolin ja toisin ja illan aikana tulikin itkettyä monta kertaa. Oli ilmeisesti hieman herkkä olo. Loppuillasta piti käydä moikkaamassa myös wc-ankkaa ja tuli kai puhuttua hieman norjaakin. Tietääkseni en kyllä pahemmin dorkaillut, eli hyvät fiilikset jäi siitä illasta. En nuolautunut kenenkään kanssa enkä käsittääkseni sanonut mitään kovin tökeröä kenellekään.

Enkä nähnyt Rokkipoikaa. Mutta ei se mitään. Unohdusprosessi on jo käynnissä ja nyt on aika etsiä uusi uhri. Minä en kyllä vieläkään ihan ymmärrä mitä nuo kolme "väärää" miestä minussa näkevät, kun he kaikki yrittävät joka kerta nähdessämme tai puhuessamme selittää minulle miten olisin heille niin sopiva ja kuinka he tahtoisivat minut naisekseen. Öhm... Ei kiitos. On se jännää miten heille ei yksinkertaisesti mene jakeluun se, ettei minua kiinnosta mikään sen suurempi heidän kanssaan. Kavereita ei koskaan ole liikaa, mutta enempää en kenestäkään heistä halua. Ja olen mielestäni tämän tehnyt heille kovin selväksi, mutta ei. Huoh, miehet.

Nyt alkoi jälleen kouluasiat stressata, kun piti palata opistolle työssäoppimisen jälkeen. Tänään puhuttiin lähes koko päivä opinnäytetöistä, enkä minä todellakaan nyt haluaisi ajatella mitään niin vaativaa. Työssäoppimistehtävätkin on vielä tekemättä. Stressiä, ahdistusta ja paniikkia tunkee nyt siis taas joka paikasta. Hienoa, kiitos. Tätä kaipasinkin. Not. Tänään jouduin myös miettimään, onko tämä sittenkään oikea ala minulle. Enkä osaa vastata tuohon kysymykseen. Tällä hetkellä kallistun enemmän kieltävän vastauksen puolelle, mutta täytyy nyt kai vaan miettiä kunnolla, mitä elämältäni tällä hetkellä haluan. Tekisi mieli taas lähteä maailmalle ja jättää kaikki ongelmat tänne. Aloittaa ihan alusta jossain aivan muualla. Mutta ratkaiseeko se loppujen lopuksi mitään? Ei kai. Ei se viimeksikään helpottanut kuin hetkeksi.

Ehkä tyydyn vain toteamaan itselleni, että: "Kyllä se siitä."